Ei näin, käytä pyörösahaa!

Anttilan malliin pohjautuva kuvaus omasta tuotesuunnitteluprosessista

Tässä esseessä esittelen oman sisustustekstiilini suunnittelu- ja valmistusprosessia Anttilan malliin pohjautuen. Anttilan mallissa käsityötuotteen suunnittelu- ja valmistusprosessi on spiraalimaisesti etenevä ja itseään jatkuvasti reflektoiva (Anttila 1993).   

Alkumielikuvan luominen ja ratkaisun hahmottaminen

Saimme ompelu-kurssin yhteydessä tehtäväksi suunnitella ja valmistaa sisustustekstiilin. Melko nopeasti tulin päätökseen, että haluaisin tehdä lattiatyynyn. Idea lattiatyynyyn lähti tarpeesta: asun vanhassa talossa, jonka lattiat ovat etenkin talvisin todella kylmät. Jos omistaisin muhkean lattiatyynyn, ongelma ratkeaisi. Tarkkaa kuvaa valmistettavasta tuotteesta ei vielä tässä vaiheessa kuitenkaan ollut.

Pyörittelin mielessäni tyynyn mahdollisia muotoja ja materiaalivalintoja. Selailin ideoita netistä ja kiinnitin myös kaupoissa huomiota siihen, minkä tyylisiä lattiatyynyjä löytyy valikoimista. Pohdinnan jälkeen päällimmäisenä ajatuksena oli tehdä nelikulmainen tyyny, jossa mahdollisesti leikiteltäisiin napeilla tai vetoketjulla. Varsinaista suunnitelmaa ei tässä vaiheessa kuitenkaan ollut, eikä ajatus nelikulmaisesta tyynystä tuntunut kuitenkaan mielenkiintoiselta. Ratkaisu alkoi hahmottua, kun ystäväni vinkkasi minulle ompelukirjasta, jossa oli ohje pyöreästä tyynystä. Kiinnostuin mallista ja aloin syventyä kirjan sisältöön. Pikkuhiljaa alkoi siis muodostua tarkennettu mielikuva tuotteesta. 

  
Tekijän omat resurssit

Tuotteen suunnittelu- ja valmistusprosessissa on huomioitava tekijän omat käytettävissä olevat resurssit. Omiin resursseihin kuuluvat muun muassa oma käytettävissä oleva aika ja kokemukset. Myös omat taidot, motivaatio, odotukset ja luovuus on otettava huomioon (Anttila 1993). Oma motivaatio työhön oli kohdillaan, sillä tuotteen käyttötarkoitus oli jo valmiiksi pohdittu. Motivaatiota lisäsi myös se, että tuotteen valmisti itselle ja malli oli mieleinen.

Valitsin valmistettavaksi tuotteeksi sellaisen, joka vastasi omaa taitotasoani, mutta tarjosi myös sopivasti haastetta. Haastetta toivat sellaiset työvaiheet, jotka eivät olleet itselle aikaisemmin tuttuja. Tällaisia olivat esimerkiksi vinokaitaleen leikkaaminen, nyörin päällystäminen ja rypyttäminen langan avulla.  Prosessissa tuli ottaa huomioon myös muut samaan aikaan meneillään olevat tehtävät, jotka vaikuttivat tähän prosessiin käytettävissä olevaan aikaan.  

Prosessin ulkopuoliset resurssit

Anttilan (1993) mukaan tuotteen suunnittelu- ja valmistusprosessia ohjaavat tekijän omien resurssien lisäksi myös prosessin ulkopuoliset resurssit. Omassa prosessissani ulkopuolisia resursseja olivat muun muassa tehtävälle annetut vaatimukset sekä kurssille asetettu palautuspäivä. Valmistettavan tuotteen tuli olla sellainen, joka sisältää useita vaiheita, siitä on mahdollista tehdä työohjeet sekä taso- ja poikkileikkauskuvat. Myös materiaalit voidaan katsoa prosessin ulkopuolisiksi resursseiksi. Materiaaleina tässä prosessissa olivat itse hankittavat kankaat, langat ja muut tarvittavat materiaalit, esimerkiksi nyörit ja napit. Edellä mainittujen lisäksi myös tila ja välineet ovat prosessin ulkopuolisia resursseja. Tila käsitti tässä prosessissa käsityöluokan lisäksi myös oman kodin ja välineet pääasiassa saumurin ja ompelukoneen. 

Tuotoksen suunnittelu

Tuotoksen suunnittelussa voidaan käyttää apuna Papanekin funktioanalyysia. Funktioanalyysi koostuu kuudesta eri elementistä: käyttö, tarve, telesis, assosiaatiot, estetiikka ja menetelmä (http://www.haktonopetus.fi/kultsova/funktio.htm). Oman valmistettavan tuotteeni käyttäjä ja käyttötarkoitus oli alusta alkaen selvillä: tulisin käyttämään tuotetta itse lattiatyynynä. Tarve lattiatyynylle oli olemassa kylmien lattioiden vuoksi. Telesiksellä tarkoitetaan aikaa tai tyylisuuntaa, jota tuote edustaa. Itse koen, että tuotteeni ei heijasta mitään tiettyä tyylisuuntaa, mutta se saattaa aiheuttaa lapsekkaita mielleyhtymiä, eli assosiaatioita. Estetiikan näkökulma oli huomioitava jo mallin suunnittelussa, mutta etenkin kankaan valinnassa. Valintaa ohjasi se, että tyynyn tuli sopia huoneen muuhun sisustukseen. Menetelmän kannalta prosessi sisälsi monia eri ompeluteknisiä ratkaisuja muun muassa saumoissa ja rypytyksissä.

Valmistusprosessin suunnittelu

Ennen varsinaisen valmistusprosessin aloittamista tuli tehdä toimintasuunnitelma ja työjärjestys, jonka mukaan prosessissa tulisi etenemään. Oma työjärjestykseni pääkohdat hahmottuivat ompelukirjan ohjeiden mukaan. Joitakin muokkauksia etenemiseen tein jo etukäteen. Muutoksia ja ohjeista poikkeamia tapahtui myös prosessin varrella. Anttilan mallissa (1993) on kuvattu käsityöprosessin alati muuttuvaa ja spiraalimaista luonnetta. Myös oma prosessini sisälsi ennalta arvaamattomia käänteitä, jolloin täytyi pohtia järkevintä toteutustapaa ja tehdä muutoksia alkuperäisiin suunnitelmiin. Prosessin aikana tuli tehdä siis jatkuvaa etenemisen seurantaa ja arviointia. Anttilan mallista poiketen prosessini ei sisältänyt kuitenkaan kovin paljoa alkutilanteeseen palaamista, vaan työ eteni melko johdonmukaisesti alusta loppuun. 

Mekkoni mun -ompeluohjekirja, josta löytyi kaava ja ohjeet valmistamaani tyynyyn.

Palautekanavat

Palautteen hankkiminen kuuluu olennaisesti sekä prosessiin, että valmiin produktin arviointiin. Palautekanavia on sekä ulkoisia, että sisäisiä. Ulkoiset palautekanavat tarkoittavat palautteen hankkimista ulkoisesti havaittavin keinoin, esimerkiksi vertailu muihin tai testaus. Kriteereinä toimivat tuotteen käyttäjän arvot, asenteet ja tarpeet sekä ympäristön arvot ja asenteet. (Anttila 1993.) Oma tuotteeni toimii alkuperäisessä käyttötarkoituksessa osittain. Tyyny olisi voinut olla hieman isompi, jotta se soveltuisi lattiatyynyksi vielä paremmin. Löhöilytyynyksi se ei kokonsa puolesta sovi. Tyynyn ulkonäkö miellyttää silmää ja sopii ympäristöönsä.

Sisäisellä palautteella tarkoitetaan palautteen hankkimista sisäisesti, eli tekijän kokemia elämyksiä ja kokemuksia. Palaute vaikuttaa myös tekijän seuraaviin prosesseihin, muun muassa omien arvojen ja asenteiden uudelleen suuntaamiseen. (Anttila 1993.) Voidaan siis kysyä, mitä tästä suunnittelu- ja valmistusprosessista opin? Prosessi sisälsi sopivassa määrin tuttua asiaa, mutta myös tarjosi haastetta. Haasteissa onnistuminen lisäsi luottamusta omiin taitoihin. Jos toteuttaisin saman prosessin uudestaan, pohtisin joitain työvaiheita vielä tarkemmin. Esimerkiksi lopun rypytysvaiheen ja napin ompelun voisi toteuttaa mahdollisesti jollakin mielekkäämmällä tavalla. Kaiken kaikkiaan suunnittelu- ja valmistusprosessi oli hyvä kokemus, joka muodosti selkeän kokonaisuuden.

Lähteet:

Papanekin funktioanalyysi. http://www.haktonopetus.fi/kultsova/funktio.htm

Anttila, P. 1993. Käsityöllisen suunnittelun ja valmistuksen teoreettinen malli. s. 107-112; 113-215.

Minä

PIPARKAKKU"TALO"