Ei näin, käytä pyörösahaa!

Anttilan malliin pohjautuva kuvaus omasta tuotesuunnitteluprosessista

Tässä esseessä esittelen oman sisustustekstiilini suunnittelu- ja valmistusprosessia Anttilan malliin pohjautuen. Anttilan mallissa käsityötuotteen suunnittelu- ja valmistusprosessi on spiraalimaisesti etenevä ja itseään jatkuvasti reflektoiva (Anttila 1993).   

Alkumielikuvan luominen ja ratkaisun hahmottaminen

Saimme ompelu-kurssin yhteydessä tehtäväksi suunnitella ja valmistaa sisustustekstiilin. Melko nopeasti tulin päätökseen, että haluaisin tehdä lattiatyynyn. Idea lattiatyynyyn lähti tarpeesta: asun vanhassa talossa, jonka lattiat ovat etenkin talvisin todella kylmät. Jos omistaisin muhkean lattiatyynyn, ongelma ratkeaisi. Tarkkaa kuvaa valmistettavasta tuotteesta ei vielä tässä vaiheessa kuitenkaan ollut.

Pyörittelin mielessäni tyynyn mahdollisia muotoja ja materiaalivalintoja. Selailin ideoita netistä ja kiinnitin myös kaupoissa huomiota siihen, minkä tyylisiä lattiatyynyjä löytyy valikoimista. Pohdinnan jälkeen päällimmäisenä ajatuksena oli tehdä nelikulmainen tyyny, jossa mahdollisesti leikiteltäisiin napeilla tai vetoketjulla. Varsinaista suunnitelmaa ei tässä vaiheessa kuitenkaan ollut, eikä ajatus nelikulmaisesta tyynystä tuntunut kuitenkaan mielenkiintoiselta. Ratkaisu alkoi hahmottua, kun ystäväni vinkkasi minulle ompelukirjasta, jossa oli ohje pyöreästä tyynystä. Kiinnostuin mallista ja aloin syventyä kirjan sisältöön. Pikkuhiljaa alkoi siis muodostua tarkennettu mielikuva tuotteesta. 

  
Tekijän omat resurssit

Tuotteen suunnittelu- ja valmistusprosessissa on huomioitava tekijän omat käytettävissä olevat resurssit. Omiin resursseihin kuuluvat muun muassa oma käytettävissä oleva aika ja kokemukset. Myös omat taidot, motivaatio, odotukset ja luovuus on otettava huomioon (Anttila 1993). Oma motivaatio työhön oli kohdillaan, sillä tuotteen käyttötarkoitus oli jo valmiiksi pohdittu. Motivaatiota lisäsi myös se, että tuotteen valmisti itselle ja malli oli mieleinen.

Valitsin valmistettavaksi tuotteeksi sellaisen, joka vastasi omaa taitotasoani, mutta tarjosi myös sopivasti haastetta. Haastetta toivat sellaiset työvaiheet, jotka eivät olleet itselle aikaisemmin tuttuja. Tällaisia olivat esimerkiksi vinokaitaleen leikkaaminen, nyörin päällystäminen ja rypyttäminen langan avulla.  Prosessissa tuli ottaa huomioon myös muut samaan aikaan meneillään olevat tehtävät, jotka vaikuttivat tähän prosessiin käytettävissä olevaan aikaan.  

Prosessin ulkopuoliset resurssit

Anttilan (1993) mukaan tuotteen suunnittelu- ja valmistusprosessia ohjaavat tekijän omien resurssien lisäksi myös prosessin ulkopuoliset resurssit. Omassa prosessissani ulkopuolisia resursseja olivat muun muassa tehtävälle annetut vaatimukset sekä kurssille asetettu palautuspäivä. Valmistettavan tuotteen tuli olla sellainen, joka sisältää useita vaiheita, siitä on mahdollista tehdä työohjeet sekä taso- ja poikkileikkauskuvat. Myös materiaalit voidaan katsoa prosessin ulkopuolisiksi resursseiksi. Materiaaleina tässä prosessissa olivat itse hankittavat kankaat, langat ja muut tarvittavat materiaalit, esimerkiksi nyörit ja napit. Edellä mainittujen lisäksi myös tila ja välineet ovat prosessin ulkopuolisia resursseja. Tila käsitti tässä prosessissa käsityöluokan lisäksi myös oman kodin ja välineet pääasiassa saumurin ja ompelukoneen. 

Tuotoksen suunnittelu

Tuotoksen suunnittelussa voidaan käyttää apuna Papanekin funktioanalyysia. Funktioanalyysi koostuu kuudesta eri elementistä: käyttö, tarve, telesis, assosiaatiot, estetiikka ja menetelmä (http://www.haktonopetus.fi/kultsova/funktio.htm). Oman valmistettavan tuotteeni käyttäjä ja käyttötarkoitus oli alusta alkaen selvillä: tulisin käyttämään tuotetta itse lattiatyynynä. Tarve lattiatyynylle oli olemassa kylmien lattioiden vuoksi. Telesiksellä tarkoitetaan aikaa tai tyylisuuntaa, jota tuote edustaa. Itse koen, että tuotteeni ei heijasta mitään tiettyä tyylisuuntaa, mutta se saattaa aiheuttaa lapsekkaita mielleyhtymiä, eli assosiaatioita. Estetiikan näkökulma oli huomioitava jo mallin suunnittelussa, mutta etenkin kankaan valinnassa. Valintaa ohjasi se, että tyynyn tuli sopia huoneen muuhun sisustukseen. Menetelmän kannalta prosessi sisälsi monia eri ompeluteknisiä ratkaisuja muun muassa saumoissa ja rypytyksissä.

Valmistusprosessin suunnittelu

Ennen varsinaisen valmistusprosessin aloittamista tuli tehdä toimintasuunnitelma ja työjärjestys, jonka mukaan prosessissa tulisi etenemään. Oma työjärjestykseni pääkohdat hahmottuivat ompelukirjan ohjeiden mukaan. Joitakin muokkauksia etenemiseen tein jo etukäteen. Muutoksia ja ohjeista poikkeamia tapahtui myös prosessin varrella. Anttilan mallissa (1993) on kuvattu käsityöprosessin alati muuttuvaa ja spiraalimaista luonnetta. Myös oma prosessini sisälsi ennalta arvaamattomia käänteitä, jolloin täytyi pohtia järkevintä toteutustapaa ja tehdä muutoksia alkuperäisiin suunnitelmiin. Prosessin aikana tuli tehdä siis jatkuvaa etenemisen seurantaa ja arviointia. Anttilan mallista poiketen prosessini ei sisältänyt kuitenkaan kovin paljoa alkutilanteeseen palaamista, vaan työ eteni melko johdonmukaisesti alusta loppuun. 

Mekkoni mun -ompeluohjekirja, josta löytyi kaava ja ohjeet valmistamaani tyynyyn.

Palautekanavat

Palautteen hankkiminen kuuluu olennaisesti sekä prosessiin, että valmiin produktin arviointiin. Palautekanavia on sekä ulkoisia, että sisäisiä. Ulkoiset palautekanavat tarkoittavat palautteen hankkimista ulkoisesti havaittavin keinoin, esimerkiksi vertailu muihin tai testaus. Kriteereinä toimivat tuotteen käyttäjän arvot, asenteet ja tarpeet sekä ympäristön arvot ja asenteet. (Anttila 1993.) Oma tuotteeni toimii alkuperäisessä käyttötarkoituksessa osittain. Tyyny olisi voinut olla hieman isompi, jotta se soveltuisi lattiatyynyksi vielä paremmin. Löhöilytyynyksi se ei kokonsa puolesta sovi. Tyynyn ulkonäkö miellyttää silmää ja sopii ympäristöönsä.

Sisäisellä palautteella tarkoitetaan palautteen hankkimista sisäisesti, eli tekijän kokemia elämyksiä ja kokemuksia. Palaute vaikuttaa myös tekijän seuraaviin prosesseihin, muun muassa omien arvojen ja asenteiden uudelleen suuntaamiseen. (Anttila 1993.) Voidaan siis kysyä, mitä tästä suunnittelu- ja valmistusprosessista opin? Prosessi sisälsi sopivassa määrin tuttua asiaa, mutta myös tarjosi haastetta. Haasteissa onnistuminen lisäsi luottamusta omiin taitoihin. Jos toteuttaisin saman prosessin uudestaan, pohtisin joitain työvaiheita vielä tarkemmin. Esimerkiksi lopun rypytysvaiheen ja napin ompelun voisi toteuttaa mahdollisesti jollakin mielekkäämmällä tavalla. Kaiken kaikkiaan suunnittelu- ja valmistusprosessi oli hyvä kokemus, joka muodosti selkeän kokonaisuuden.

Lähteet:

Papanekin funktioanalyysi. http://www.haktonopetus.fi/kultsova/funktio.htm

Anttila, P. 1993. Käsityöllisen suunnittelun ja valmistuksen teoreettinen malli. s. 107-112; 113-215.

Minä

PIPARKAKKU"TALO"

Leimasinpainanta

1.

2.

1. Leppäkerttuleimasimen valmistin PressPrint-levystä, jonka liimasin puupalikkaan. Värin levitin leimasimelle tuputtimella.

Vihreän kuvion leimasin on myös leikattu PressPrint-levystä ja liimattu puupalikkaan. Värin levitykseen käytin sivellintä.

2. Sininen kuvio on saatu aikaiseksi kiertämällä pörröistä lankaa puupalikan ympärille (kiinnitettiin liimalla) ja tuputtamalla väriä leimasimeen.

Liila kuvio on pitsin avulla painettu. Liimasin pitsikankaan puupalikkaan, ja levitin väriä leimasimeen siveltimellä.

Kaaviopainanta

 

Kaaviopainannan perustekniikkaa. 

Iirispainannalla toteutettuja riikinkukkoja.

 

Kokeiluja negatiivipainannasta. 

Yksinkertaistetusti kaaviopainannasta: 

Kaaviopainannassa käytetään seulaa, johon kiinnitetään sabluuna. Kontaktimuovi on kätevä materiaali sabluunaan. Seula asetetaan kankaan päälle ja seulaan laitetaan väriä. Väri levitetään raakelilla kuvioalueen yli 2-4 kertaa. Iirispainannassa käytetään kahta tai useampaa väriä, jotka sekoittuvat toisiinsa raakelilla vedettäessä. Negatiivipainanta perustuu siihen, että ei tehdäkään sabluunaa, vaan seulan pohjaan tai kankaaseen kiinnitetään jokin muoto, joka ei läpäise väriä.

Taikinamaalaus

Taikinamaalausta varten valmistetaan taikina vehnäjauhoista ja vedestä. Taikinan tulee olla hieman paksumpaa kuin lettutaikina. Taikinalla voidaan pursottaa kuvioita kankaalle (kuva 2) tai maalata koko kankaan pinta (kuva 1). Pursottamisen tai maalaamisen jälkeen taikinan annetaan kuivaa täysin kuivaksi.

1.                                                   2.

Tässä ohjeet jatkotyöstämiseen näistä kahdesta eri tekniikasta:

1. Kun taikina on kuivunut, murra sitä rypistelemällä kangasta käsissäsi. Kangasta saa puristella ihan kunnolla, jotta saadaan aikaiseksi murtumia. Tämän jälkeen maalaa tai tuputa väriä taikinan päälle ja murtumiin. Anna kuivua. Kun väri on kuivunut, voit alkaa poistamaan taikinaa rapsuttamalla. Poistaminen voi viedä aikaa, ole siis kärsivällinen! Silitä lopuksi kangas nurjalta puolelta, jotta väri kiinnittyy.

2. Kun taikina on kuivunut, voit alkaa maalaamaan. Levitä väriä koko kankaalle, myös kuvion päälle. Anna kuivua. Kun väri on kuivunut, poista taikinat. Huomaat, että taikina on rajannut kankaalle pursottamasi kuvion. Kiinnitä väri kankaaseen silittämällä nurjalta puolelta.

Aurinkomaalaus

Aurinkomaalauksessa kangas maalataan ja sen päälle asetetaan esineitä. Kangas asetetaan kuivumaan valoon ja väri pakenee esineen alta.

      1.                                 2.                                  3.

1. Maalauksen jälkeen kangas rypistettiin ja jätettiin ryppyisenä kuivumaan. Tämä on aurinkomaalatuista kankaista suosikkini!

2. Kankaan päälle aseteltiin eri esineitä (piparimuotteja, lehtiä, pitsiä). Toimii hyvin esimerkkinä siitä, että aina ei mene niinku strömsössä. Varsinkaan piparimuoteista ei juurikaan jäänyt jälkiä. Ehkä olisi onnistunut paremmin, jos väri olisi ollut tummempi.

3. Kolmas aurinkomaalattu kangas toteutettiin ripottelemalla merisuolaa kankaan pinnalle. Tällä tekniikalla pinta saatiin elävän näköiseksi pienellä vaivalla.

Batiikkivärjäys

Batiikkivärjäyksessä kangas solmitaan tai taitellaan esimerkiksi narujen tai kuminauhojen avulla. Tämän jälkeen kangas upotetaan väriliemeen. Alla esimerkkejä siitä, miten kangasta voi sitoa tai taitella. Ja jälki on aina erilaista!

1.                                  2.                               3.

4.                                  5.                               6.

1. Kankaaseen ommeltiin etupistoilla sydämen ja neliön muotoiset alueet. Tämän jälkeen langat kiristettiin (kangas meni siis ryttyyn) ja heitettiin väriliemeen.

2. Tämä kangas kierrettiin ja solmittiin yhdelle isolle solmulle. Helppoa ja kiva lopputulos!

3. Kangas taitettiin haitariksi, jolloin saatiin aikaiseksi siisti raidoitus.

4. Kankaaseen solmittiin pieniä nyppyjä kumilenkkien avulla.Muodostuneet kuviot muistuttavat mielestäni soluja..

5. Kankaan keskeltä nostettiin nyppy ja kangasta sidottiin pienin välimatkoin. Mitä lähempänä langat ovat toisiaan, sitä pienempiä renkaista tulee.

6. Ja viimeisenä solmimistavoista helpoin: kangas yksinkertaisesti rypistettiin palloksi ja lankaa kierrettiin pallon ympäri.

Syyssävyt

Olen jo useampana päivänä ihaillut syksyn sävyjä kotiportaillani. En ole varsinaisesti syysihminen, mutta tällainen väriloisto saa hyvälle mielelle. Ja syksyn värimaailmasta voi ottaa inspiraatiota myös pukeutumiseen  (huom. poltetun oranssit housut).

Jakkaraprojekti: Operaatio liimalevy

Tänään oli loman alkamisen kunniaksi tavoitteena saada liimalevy valmiiksi. Liimalevystä tulee jakkaran istuinosa. Tosin siihen pisteeseen on vielä aikaa..

           Tästä lähdettiin liikkeelle: Vesiohennettua liimaa. Huom. ei saa olla liian löysää (testattu -> ei toimi).

                                               Liimalevyn osat vielä irrallisina toisistaan.

                                                                Eikun sutimaan!

Levyn osat toisiinsa liimattuna ja yhteen puristettuna. 

Nyt jännityksellä odottamaan mitä tästä tulee..

Liimalevy jätettiin yksikseen kuivumaan ja sillä välin lähdettiin uusiin seikkailuihin. Kuvamateriaalia ja lisätietoa näistä seikkailuista on tulossa myöhemmin.

Kun levy oli kuiva, oli aika hioa se tasaiseksi tasohöylällä. Ja tässä lopputulos:

                                                          Oioi, miten kaunista!

 

Barbien tuoli ja paperipillit

"Suunnittele huonekalusuunnittelun keinoin Barbielle putkirakenteinen tuoli paperipilleistä. Voisiko sen toteuttaa aidon kokoisena teräksisenä?"

      Kyllä nyt kelpaa Barbien ottaa syysaurinkoa uudessa tuolissaan!

Oma suunnittelemani tuoli on suunniteltu Barbien auringonottohetkiin. Tuolista tuli yksinkertaisen tyylikäs, kuitenkin melko perinteinen auringonottotuoli. Toteutukseen ei tarvittu kovin montaa paperipilliä, sillä istuinosa on tehty halkaistuista ja avatuista paperipilleistä. Halkaistut paperipillit tekevät tuolin istuinosasta mielenkiintoisen ja jopa pehmeän näköisen.Tuolin voisi rakentaa aidon kokoisena ja uskoisin että tuolloin tuoli pysyisi tukevasti pystyssä (huom. kolmiorakenne tuolin jaloissa). Teräs ei välttämättä olisi paras materiaali tuolin toteutukseen, koska se kuumentuisi auringossa melkoisesti. Kannattaisin siis muovia tuolin oikeaksi materiaaliksi. 

En ole aiemmin juurikaan tutustunut paperipilleihin askartelumateriaalina. Tämän tehtävän myötä jäi sellainen olo, että paperipillit ovat erittäin käyttökelpoinen materiaali alakouluun. Useammassakin käsityöblogissa olen törmännyt paperipilleistä tehtyihin himmeleihin. Himmelit ovat hauskannäköisiä ja yksi mahdollisuus paperipillien käyttöön oppilaiden kanssa.

Kuva Puistolassa-blogista

Orientointitehtäviä suunnitteluun

Oma esittely: kuka olen?

Perustiedot

Olen Maria-Loviisa Kaurila, 23-vuotias Pöytyältä kotoisin oleva opiskelija. Nykyään asun Turussa.

Opiskelu

Valmistuin ylioppilaaksi Elisenvaaran lukiosta keväällä 2010. Tällä hetkellä opiskelen luokanopettajaksi. Aloitin opiskelen Turun yliopiston opettajankoulutuslaitoksen Turun yksikössä syksyllä 2010. Valmistun todennäköisesti vuoden 2015 keväällä. Sivuaineinani olen opiskellut alkukasvatusta (perusopinnot) ja liikuntaa (perusopinnot). Tänä vuonna sivuainevalikoimani täydentyy vielä käsityökasvatuksen perusopinnoilla.