Didaktinen opintotehtävä

Tässä Marin kanssa yhteistyössä toteutettu didaktinen oppimistehtävä. Teemoina Painanta ja värjäys sekä materiaali- ja kuluttajatietous.

Suunnittelimme painannan ja värjäyksen aihepiirityöt 1., 2., 4. ja 6.luokalle. Aihepiiritöiden suunnittelussa on tapauskohtaisesti huomioitu kuluttajatietouden näkökulma. Kaikissa töissä tulee esille tuotteen valmistaminen jokapäiväiseen käyttöön. Aihepiiritöissä siirrytään yhä haastavampiin tekniikoihin ja oppilaan osuus tuotteen suunnittelussa syvenee. Aiheen syventyessä myös kuluttajatietouden näkökulmaa laajennetaan koskemaan myös materiaalin alkuperää.

Ensimmäisellä luokalla tutustutaan kankaan värjäykseen solmubatiikkitekniikan avulla. Toisella luokalla kokeillaan aivan eri tyyppistä menetelmää: leimasintekniikkaa. Oppilaat pääsevät itse harjoittelemaan myös leimasimen valmistusta. Neljännellä luokalla syvennetään aihetta edelleen ja edetään yhä haastavampiin tekniikoihin. Työssä käytetään kaaviopainannan iiris- ja negatiivitekniikoita. Kuudennelle luokalle suunnittelimme aihepiirin, jossa vastuu siirtyy vahvasti oppilaalle ja hän voi itse soveltaa valinnaisesti aiemmin oppimiaan tekniikoita. Värjäystekniikkaa korostetaan kyseisessä työssä vielä kirjonnan avulla. 

Valmis mekko

Tässä valmis mekko tekijänsä päällä.

Valmis mekaniikkatyö!

TADAA!

Tulihan se valmiiksi! Jossain kohtaa näytti jo vahvasti siltä, ettei työ tule ikinä valmistumaan. Koneistossa pyörä ei pyörinyt, joten liikettä ei saanut aikaiseksi. Lopulta Harri Kärjen sängynjalka pelasti työn.

Prosessin ja lopputuloksen arviointi

Alunperin ideana oli tehdä Ikeasta ostamastani nallepehmolelusta liikkuva. Kun aloin pohtimaan ideaa tarkemmin, se ei tuntunut tarpeeksi mielenkiintoiselta, vaan piti lähteä uudestaan ideoimaan. Katselin virikekuvia netistä ja jostakin valmiista mekaniikkatyöstä heräsi ajatus hiirestä ja juustosta. Työ ei ollut kuitenkaan samanlainen kuin tämä, sen liikkeet ja materiaalit olivat erilaisia.

Kun meille esiteltiin tyhjiömuovain-laitetta, innostuin ja halusin kokeilla laitteen käyttöä. Opettaja vinkkasi, että mekaniikkatyön juuston voisi tehdä kyseisellä laitteella. Ensin piti tehdä juuston muotti. Muotti tehtiin MDF-levystä, jota liimattiin useampi kerros päällekkäin. Kun muotti oli sahattu sopivaan kolmiomaiseen muotoon, siihen tehtiin reikiä ja koloja pylväsporakoneella ja akkuporakoneeseen kiinnitettävien pyöreiden hiomapäiden avulla.

Juustomuotti.

Näillä tehtiin juustoon koloja.

Kun muotti oli täysin valmis, oli aika iskeä tyhjiömuovaimen kimppuun. Muotti asetettiin laitteen sisällä olevaan "aukkoon" ja muovilevy kiinnitettiin aukon päälle. Lämmöt päälle ja odottamaan koneen lämpiämistä. Kun kone oli lämmin ja muovi tuntui pehmeältä, muotti nostettiin alhaalta ylös, jolloin muovi taipui muotin malliseksi. Tärkeää oli kääntää myös imu-vivusta, jotta ylimääräinen ilma pääsi pois muovin ja muotin välistä. Sitten vain irrotettiin muovilevy kiinnityksestä ja poistettiin muotti muovin sisältä. Tunnustuksena täytyy sanoa, että ihan ensimmäisellä kerralla tämä prosessi ei mennyt ihan nappiin. Oli muun muassa huomioitava muotin kaltevuus, jotta muovi pääsisi täyttämään kaikki juustossa olevat kolot. Kaiken kaikkiaan aika näppärä laite, jonka käyttö tuli muutaman harjoituskerran jälkeen hyvinkin tutuksi.

Tyhjiömuovain

Kun muotti oli irrotettu muovista, piti ylimääräiset osat poistaa ensin vannesahalla sahaten ja sen jälkeen nauhahiomakoneella hioen. Enää nauhahiomakonekaan ei muuten tunnu pelottavalta laitteelta, mitä se joskus ehkä oli johtuen sen voimakkaasta tehosta. 

Juustosta jäänet ylimääräiset kappaleet.

Kun juustosta oli poistettu ylimääräiset reunat, sen pääliosaan tarvittiin iso reikä, josta hiiri voisi kurkata. Reiän tein reikäsahalla, jonka kiinnitin penkkiporakoneeseen. Sitten alkoikin varsinainen mekaniikan työstäminen.

Reikäsahan teriä.

Mekaniikkatyöympäristöä..

Työn muut osat ovat melko simppeleitä: laatikko on taiteltu kennomuovista ja sivut on kiinnitetty haaraniitein. Kennomuovi on muuten alakouluun erittäin käyttökelpoinen materiaali sen helpon käsiteltävyyden takia! Hiiri on Ikeasta ostettu sorminukke. Kymmenen kappaleen sorminukkesetillä (jossa mukana siis hiiren lisäksi yhdeksän muuta eläinhahmoa) hintaa oli 5 €, joten hiiri ei aiheuttanut kovin suuria kustannuksia. Vipu, jossa koneisto on kiinni ja jota veivaamalla liike saadaan aikaiseksi, on vahvaa metallilankaa, jonka molempiin päihin on kiinnitetty helmet.

Koneistossa on pyöreästä puusta sahattu pala, johon on porattu reikä. Reikä ei ole keskellä, joten sitä voidaan kutsua epäkeskoksi. Epäkesko mahdollistaa hiiren ylösalaisen liikkeen. Kun vivusta pyörittää, epäkesko pyörii ja hiiressä kiinni oleva tappi liikkuu sen mukana ylös alas. Kuulostaa yksinkertaiselta, mutta sitä sen valmistaminen ei ollut. Aluksi yritin tehdä epäkeskon munanmuotoisesta palasta, mutta tappi jumittui liian jyrkkiin kohtiin. Samoin kävi liian suurta ympyrää kokeillessa. Tässä vaiheessa todella koeteltiin hermoja.

Mekaniikkatyön koneisto.

Työn soveltuvuus alakouluun

Mekaniikkatyö olisi mielenkiintoinen projekti toteuttaa myös alakoulussa. Työvälineiden ja materiaaliensa puolesta se olisi myös mahdollista, sillä osat voivat olla melko yksinkertaisiakin. Jos tällaista työtä lähtee toteuttamaan oppilaiden kanssa, on mekaniikka-aiheeseen perehdyttävä ensin huolella. On varmasti hyvä perehtyä erilaisten koneistojen toimintaan ennen, kuin alkaa suunnittelemaan omaa työtä. Tämä työ kehittää ajattelua siitä, miten saadaan liikettä aikaiseksi. Mekaniikkatyö on myös loistava mahdollisuus kehittää pitkäjänteisyyttä, sillä välillä voi joutua testailemaan erilaisia vaihtoehtoja useampaan kertaan. Uskon että mekaniikkatyö olisi oppilaille motivoiva projekti, sillä luovuudelle on tässä työssä tilaa. Lopputuloksesta on mahdollista saada hauska ja omaperäinen.
 

Kuparinen lusikka

Tavoitteena oli tehdä kuparilevystä pikkulusikka. Alla näkyy lopputulos. 

Ensin leikattiin kuparilevystä sopivan kokoinen pala. Tämän jälkeen palaa kuumennettiin, jotta siitä saataisiin taipuvampi. Kuumennuksen jälkeen sitä jäähdytettiin hetki kylmän veden alla.

Kuumennus.

Jäähdytys.

Tämän jälkeen palaan piirrettiin lusikan muoto ja se leikattiin leikkureilla. Välillä piti käyttää oikeaan, välillä vasempaan ja välillä suoraan kaartuvia leikkureita. Reunoja hiottiin sileiksi ja lusikka taivutettiin haluttuun muotoon. Lusikkaa piti naputella vasaran kanssa, jotta siitä saataisiin taas jykevä. Lopuksi vielä tein lusikkaan koristelun punsselipakotuksella. Aluksi käytin kirjainpunsselia, mutta lopputulos ei tyydyttänyt ja yritin korjata tilannetta tekemällä päälle erilaisen koristelun (joka sekin pitäisi kyllä näyttää M-kirjaimelta).

Työ sisälsi selkeät työvaiheet ja työskentely sujuikin melko hyvin. Lopputulokseen, etenkin lusikan symmetriseen muotoon, olen tyytyväinen. Koristelun toteutukseen jäi ehkä hieman parantamisen varaa. Kokonaisuudessaan tämä työ oli hyvä perehdytys metallityökalujen käyttöön.

Työn soveltuvuus alakouluun

Lusikka oli ihan mukava työ, jossa pääsi kokeilemaan metallintyöstöä. Tämänkaltaisen työn voisi toteuttaa alakoulussakin, toki on otettava huomioon mitä laitteita voivat oppilaat itse käyttää ja mitkä työvaiheet jäävät opettajalle. Ainakin kuumennuksen ja jäähdytyksen jälkeiset vaiheet oppilaat voivat hyvinkin itse toteuttaa. Lusikan muodon ja koristelun suunnitteluun olisi hyvä käyttää aikaa, jotta työlle asetetaan selkeät tavoitteet. Suunnittelussa voidaan käyttää apuna virikekuvia erilaisista lusikoista, jotta oppilaalle muodostuu kuva siitä,  millaisia erilaisia vaihtoehtoja on. Kuparilusikka voisi olla kiva, hieman erilainen lahja esimerkiksi äitien- tai isänpäiväksi.
 

Oma kudonnainen: Valmis matto!

Reflektio

CV:stä löytyy pohdintaa kursseittain ja lisäksi reflektiota koko perusopintovuodesta. Lukeminen kannattaa aloittaa ensimmäisestä tekstistä (löytyy tämän CV-tunnisteen alta alimmaisena), jossa kerron perustietoja itsestäni.

Opinnot

Käsityön perusopintojen vuosi on kulunut nopeaan tahtiin. Opinnot ovat olleet todella antoisat ja koen etenkin oman aineenhallintani lisääntyneen huimasti. On ollut mielekästä päästä kokeilemaan paljon uusia tekniikoita ja toisaalta myös kehittyä jo tutuissa jutuissa. Ryhmässä on ollut kiva tekemisen meininki ja yhdessä on pähkäilty monenlaisia ongelmatilanteita ja myös iloittu onnistumisista. Opinnot ovat antaneet paljon sekä tulevaa työelämää että vapaa-aikaa ajatellen. Lähes kaikki oppimani asiat ovat sovellettavissa koulumaailmaan, mutta olen saanut myös aineksia omaan käsityöharrastukseen.

Opinnot ovat vastanneet odotuksiani täysin. Yllättynyt olin siitä, miten paljon työtä opinnoissa on ollut.  Perusopintoihin ei sisältynyt juurikaan esimerkiksi tenttejä, joten opinnot olivat pääasiassa konkreettistä tekemistä ja työskentelyä. Tämä saattaa vaikuttaa siihen, miksi toisinaan opintojen työmäärä tuntui suurelta. Yksi vaikuttava tekijä oli varmasti se, että alkusyksystä halusin näiden perusopintojen lisäksi panostaa myös SO4-harjoitteluun. Tuolloin osa syyslukukauden kursseista venyi yli joulun. Jos nyt voisin tehdä jotakin toisin, tekisin kursseja valmiiksi nopeammassa tahdissa. Toisaalta haluan tehdä asiat kunnolla ja yrittää aina parhaani, joten hätiköintikään ei olisi ollut oikea vaihtoehto. Vaikka työtä on ollut, olen kokenut sen miellyttäväksi ja ennen kaikkea hyödylliseksi myös tulevaisuutta silmällä pitäen. Esimerkiksi valmistamamme opetusmateriaalit tulevat varmasti olemaan käytössä tulevaisuudessa käsityötunneilla.

Minä opinnoissa

Oma aineenhallintani ja tiedot käsityöprosesseista ja -tekniikoista ovat kehittyneet paljon näiden perusopintojen aikana. Olen alkanut yhä enemmän pohtimaan myös käsityön opettamista koulussa. Usein itse työskennellessä alkoi pohtimaan prosessia opettamisen ja oppimisen näkökulmasta. Uskon, että näiden opintojen myötä olen tullut käsityön opettajana rohkeammaksi. Kun itse hahmottaa ja hallitsee eri tekniikoita yhä paremmin, on niitä helpompi lähteä toteuttamaan myös oppilaiden kanssa. Muun muassa tuotesuunnittelukurssi antoi eväitä vastuun antamisesta myös oppilaalle itselleen.

Minä tulevaisuudessa

Uskon tulevaisuudessa suuntautuvani alkuopetukseen, ja olenkin opettanut jonkin verran 1.-2. luokilla käsityöaskartelua. Käsityön opettamisesta 3.-6.-luokilla minulla on kuitenkin vain vähän kokemusta. Noita luokkia silmällä pitäen haluaisin oppia eri tekniikoiden opettamisesta vielä lisää. Opintoihin olisi voinut sisältyä enemmän esimerkiksi opetustuokioita. Toisaalta uskon, että konkreettisesta työskentelystä oppilaiden kanssa oppii parhaiten. Kokemuksen (ja myös erehdysten) kautta tulee varmasti lisää varmuutta käsityön opettamiseen.

Mekaniikkatyö

Mekaniikkatyö on vielä kesken, mutta tässä pieni kurkistus siihen, mitä on tiedossa! 

Juusto ja hiiri.

Tarkoituksena on, että hiiri kurkkaisi juustosta, kun kampea veivataan.

Koneistosta tulee todennäköisesti jotakin tämänkaltaista..