Valmis mekaniikkatyö!

TADAA!

Tulihan se valmiiksi! Jossain kohtaa näytti jo vahvasti siltä, ettei työ tule ikinä valmistumaan. Koneistossa pyörä ei pyörinyt, joten liikettä ei saanut aikaiseksi. Lopulta Harri Kärjen sängynjalka pelasti työn.

Prosessin ja lopputuloksen arviointi

Alunperin ideana oli tehdä Ikeasta ostamastani nallepehmolelusta liikkuva. Kun aloin pohtimaan ideaa tarkemmin, se ei tuntunut tarpeeksi mielenkiintoiselta, vaan piti lähteä uudestaan ideoimaan. Katselin virikekuvia netistä ja jostakin valmiista mekaniikkatyöstä heräsi ajatus hiirestä ja juustosta. Työ ei ollut kuitenkaan samanlainen kuin tämä, sen liikkeet ja materiaalit olivat erilaisia.

Kun meille esiteltiin tyhjiömuovain-laitetta, innostuin ja halusin kokeilla laitteen käyttöä. Opettaja vinkkasi, että mekaniikkatyön juuston voisi tehdä kyseisellä laitteella. Ensin piti tehdä juuston muotti. Muotti tehtiin MDF-levystä, jota liimattiin useampi kerros päällekkäin. Kun muotti oli sahattu sopivaan kolmiomaiseen muotoon, siihen tehtiin reikiä ja koloja pylväsporakoneella ja akkuporakoneeseen kiinnitettävien pyöreiden hiomapäiden avulla.

Juustomuotti.

Näillä tehtiin juustoon koloja.

Kun muotti oli täysin valmis, oli aika iskeä tyhjiömuovaimen kimppuun. Muotti asetettiin laitteen sisällä olevaan "aukkoon" ja muovilevy kiinnitettiin aukon päälle. Lämmöt päälle ja odottamaan koneen lämpiämistä. Kun kone oli lämmin ja muovi tuntui pehmeältä, muotti nostettiin alhaalta ylös, jolloin muovi taipui muotin malliseksi. Tärkeää oli kääntää myös imu-vivusta, jotta ylimääräinen ilma pääsi pois muovin ja muotin välistä. Sitten vain irrotettiin muovilevy kiinnityksestä ja poistettiin muotti muovin sisältä. Tunnustuksena täytyy sanoa, että ihan ensimmäisellä kerralla tämä prosessi ei mennyt ihan nappiin. Oli muun muassa huomioitava muotin kaltevuus, jotta muovi pääsisi täyttämään kaikki juustossa olevat kolot. Kaiken kaikkiaan aika näppärä laite, jonka käyttö tuli muutaman harjoituskerran jälkeen hyvinkin tutuksi.

Tyhjiömuovain

Kun muotti oli irrotettu muovista, piti ylimääräiset osat poistaa ensin vannesahalla sahaten ja sen jälkeen nauhahiomakoneella hioen. Enää nauhahiomakonekaan ei muuten tunnu pelottavalta laitteelta, mitä se joskus ehkä oli johtuen sen voimakkaasta tehosta. 

Juustosta jäänet ylimääräiset kappaleet.

Kun juustosta oli poistettu ylimääräiset reunat, sen pääliosaan tarvittiin iso reikä, josta hiiri voisi kurkata. Reiän tein reikäsahalla, jonka kiinnitin penkkiporakoneeseen. Sitten alkoikin varsinainen mekaniikan työstäminen.

Reikäsahan teriä.

Mekaniikkatyöympäristöä..

Työn muut osat ovat melko simppeleitä: laatikko on taiteltu kennomuovista ja sivut on kiinnitetty haaraniitein. Kennomuovi on muuten alakouluun erittäin käyttökelpoinen materiaali sen helpon käsiteltävyyden takia! Hiiri on Ikeasta ostettu sorminukke. Kymmenen kappaleen sorminukkesetillä (jossa mukana siis hiiren lisäksi yhdeksän muuta eläinhahmoa) hintaa oli 5 €, joten hiiri ei aiheuttanut kovin suuria kustannuksia. Vipu, jossa koneisto on kiinni ja jota veivaamalla liike saadaan aikaiseksi, on vahvaa metallilankaa, jonka molempiin päihin on kiinnitetty helmet.

Koneistossa on pyöreästä puusta sahattu pala, johon on porattu reikä. Reikä ei ole keskellä, joten sitä voidaan kutsua epäkeskoksi. Epäkesko mahdollistaa hiiren ylösalaisen liikkeen. Kun vivusta pyörittää, epäkesko pyörii ja hiiressä kiinni oleva tappi liikkuu sen mukana ylös alas. Kuulostaa yksinkertaiselta, mutta sitä sen valmistaminen ei ollut. Aluksi yritin tehdä epäkeskon munanmuotoisesta palasta, mutta tappi jumittui liian jyrkkiin kohtiin. Samoin kävi liian suurta ympyrää kokeillessa. Tässä vaiheessa todella koeteltiin hermoja.

Mekaniikkatyön koneisto.

Työn soveltuvuus alakouluun

Mekaniikkatyö olisi mielenkiintoinen projekti toteuttaa myös alakoulussa. Työvälineiden ja materiaaliensa puolesta se olisi myös mahdollista, sillä osat voivat olla melko yksinkertaisiakin. Jos tällaista työtä lähtee toteuttamaan oppilaiden kanssa, on mekaniikka-aiheeseen perehdyttävä ensin huolella. On varmasti hyvä perehtyä erilaisten koneistojen toimintaan ennen, kuin alkaa suunnittelemaan omaa työtä. Tämä työ kehittää ajattelua siitä, miten saadaan liikettä aikaiseksi. Mekaniikkatyö on myös loistava mahdollisuus kehittää pitkäjänteisyyttä, sillä välillä voi joutua testailemaan erilaisia vaihtoehtoja useampaan kertaan. Uskon että mekaniikkatyö olisi oppilaille motivoiva projekti, sillä luovuudelle on tässä työssä tilaa. Lopputuloksesta on mahdollista saada hauska ja omaperäinen.