Tässä valmistamamme oheismateriaali:
sunnuntai 30. maaliskuuta 2014
keskiviikko 19. maaliskuuta 2014
Minä suunnittelijana ja suunnittelunopettajana
Suunnitteluvaihe kuuluu kokonaiseen käsityöprosessiin. Näin ollen myös koulun käsityötunneilla oppilailla pitäisi olla aktiivinen rooli töiden suunnittelussa. Aiemmin olen kokenut tämän melko haastavaksi toteuttaa, jotta suunnittelu ei jää vain pinnalliselle tasolle. Näiden opintojen myötä koen saaneeni lisää työkaluja käyttööni suunnittelunopettajana. Tämä kurssi ja käsityökasvatuksen perusopinnot ylipäätään ovat
rohkaisseet minua antamaan oppilaalle yhä suuremman roolin
suunnittelussa. Edelleen olen kuitenkin sitä mieltä, että kaikissa koulussa toteutettavissa käsitöissä ei ole mahdollista antaa yhtä paljon tilaa oppilaan omalle suunnittelulle. En pidä tätä kuitenkaan huonona asiana, jos suunnittelun osuus jossakin toisessa työssä on suurempi.
Suunnittelun osuus määräytyy oppilaiden ikätason perusteella. Mitä pienemmistä oppilaista on kyse, sitä yksinkertaisemmista suunnitteluvaiheista voidaan lähteä liikkeelle. Esimerkiksi ekaluokkalaisten kanssa työn suunnittelu voi tarkoittaa työn värien valintaa. Oppilaiden vanhetessa myös suunnitteluvaiheen osuutta voidaan suurentaa.
Itse koen erityisen mielekkääksi suunnittelutyön, joka perustuu ongelmanratkaisuun. Suunnittelu voi tällöin lähteä ongelmatilanteesta (esim. Tehtäväsi on valmistaa esine, jossa voi säilyttää jotakin. Sinulla on käytettävissäsi X-materiaalia X verran.") liikkeelle ja oppilaan tehtävä on omalla suunnitelmallaan ratkaista ongelma. Oppilaiden suunnitelmat voivat poiketa toisistaan hyvinkin paljon, jolloin opettajan apua saatetaan tarvita yhä enemmän. Mielestäni tällaisissa tilanteissa opettajalta vaaditaan paljon tietotaitoa. Oppilaat eivät myöskään aina osaa suunnitella töitä, jotka ovat heidän taitotasolleen sopivia ja mahdollisia toteuttaa. Tämän koen edelleen käsityönopettajan yhdeksi suurimmaksi haasteeksi.
Kun oppilaalle annetaan enemmän vastuuta oman työn suunnittelusta, sitoutuneisuus omaan työhön kasvaa. Uskon että myös motivaatio on tällöin korkeampi. Oppilaat osaavat usein käyttää mielikuvitustaan upeasti hyödyksi ja päätyvät mitä erilaisimpiin ratkaisuihin. Luovuuden käytössä opettaja voi oppia paljon omilta oppilailtaan.
Itse koen, että opettajan on hyvä antaa oppilaille jonkin näköiset raamit rajaamaan suunnittelua. Tämä helpottaa sekä opettajan että oppilaiden työtä. Koulumaailmassa raamit määräytyvät usein käytettävissä olevien resurssien, ajan ja materiaalien, mukaan. Suunnitteluvaihetta tukemaan on hyvä myös olla jotakin aiheeseen virittävää materiaalia. Esimerkiksi virikekuvat ovat hyvä ratkaisu. Monet oppilaat voivat turhautua suunnitteluun, jos he eivät saa minkäänlaista tukea suunnitteluun. Näin tapahtuu välillä myös omalla kohdallani. Suunnittelun tueksi opettaja voi asettaa apukysymyksiä, joiden avulla oppilaat pääsevät alkuun. Apukysymykset voivat koskea ainakin tuotteen käyttötarkoitusta ja valmistusprosessia. Itse ainakin usein miellän suunnittelun vaiheeksi, jolloin oppilas yksin suunnittelee työnsä ja tarvittaessa saa opettajalta apua. Mutta miksei suunnittelua voitaisi useammin toteuttaa vaikka pareittain tai pienissä ryhmissä?
Ennen saatoin ajatella, että en ole kovin luova tai minulla ei ole paljoa ideoita "varastossa". Tämän vuoden aikana olen alkanut kuitenkin luottaa enemmän omaan suunnittelukykyyni. Edelleen olen välillä ehkä turhan kriittinen omaa suunnittelutaitoani kohtaan, mutta kehitystä tässäkin on tapahtunut. Erityisesti tunnen kehittyneeni suunnitelmien suhteuttamisessa omaan taitotasooni. Olen myös oppinut, että aina suunnittelu ei tarkoita sitä, että pitäisi keksiä jotakin täysin uutta ja erilaista. Joskus jostakin vanhasta ideastakin pystyy kehittelemään jotakin uutta.
Muistilista itselleni suunnittelijana ja suunnittelunopettajana
Suunnittelun osuus määräytyy oppilaiden ikätason perusteella. Mitä pienemmistä oppilaista on kyse, sitä yksinkertaisemmista suunnitteluvaiheista voidaan lähteä liikkeelle. Esimerkiksi ekaluokkalaisten kanssa työn suunnittelu voi tarkoittaa työn värien valintaa. Oppilaiden vanhetessa myös suunnitteluvaiheen osuutta voidaan suurentaa.
 |
| SO4-harjoittelussani Norssin 1c-luokan oppilaat tekivät eläinaiheiset lepotyynyt huovasta. Oppilaat suunnittelivat itse, mitä värejä halusivat tyynyssään käyttää. He saivat itse suunnitella myös hahmon kasvot. |
Itse koen erityisen mielekkääksi suunnittelutyön, joka perustuu ongelmanratkaisuun. Suunnittelu voi tällöin lähteä ongelmatilanteesta (esim. Tehtäväsi on valmistaa esine, jossa voi säilyttää jotakin. Sinulla on käytettävissäsi X-materiaalia X verran.") liikkeelle ja oppilaan tehtävä on omalla suunnitelmallaan ratkaista ongelma. Oppilaiden suunnitelmat voivat poiketa toisistaan hyvinkin paljon, jolloin opettajan apua saatetaan tarvita yhä enemmän. Mielestäni tällaisissa tilanteissa opettajalta vaaditaan paljon tietotaitoa. Oppilaat eivät myöskään aina osaa suunnitella töitä, jotka ovat heidän taitotasolleen sopivia ja mahdollisia toteuttaa. Tämän koen edelleen käsityönopettajan yhdeksi suurimmaksi haasteeksi.
Kun oppilaalle annetaan enemmän vastuuta oman työn suunnittelusta, sitoutuneisuus omaan työhön kasvaa. Uskon että myös motivaatio on tällöin korkeampi. Oppilaat osaavat usein käyttää mielikuvitustaan upeasti hyödyksi ja päätyvät mitä erilaisimpiin ratkaisuihin. Luovuuden käytössä opettaja voi oppia paljon omilta oppilailtaan.
Itse koen, että opettajan on hyvä antaa oppilaille jonkin näköiset raamit rajaamaan suunnittelua. Tämä helpottaa sekä opettajan että oppilaiden työtä. Koulumaailmassa raamit määräytyvät usein käytettävissä olevien resurssien, ajan ja materiaalien, mukaan. Suunnitteluvaihetta tukemaan on hyvä myös olla jotakin aiheeseen virittävää materiaalia. Esimerkiksi virikekuvat ovat hyvä ratkaisu. Monet oppilaat voivat turhautua suunnitteluun, jos he eivät saa minkäänlaista tukea suunnitteluun. Näin tapahtuu välillä myös omalla kohdallani. Suunnittelun tueksi opettaja voi asettaa apukysymyksiä, joiden avulla oppilaat pääsevät alkuun. Apukysymykset voivat koskea ainakin tuotteen käyttötarkoitusta ja valmistusprosessia. Itse ainakin usein miellän suunnittelun vaiheeksi, jolloin oppilas yksin suunnittelee työnsä ja tarvittaessa saa opettajalta apua. Mutta miksei suunnittelua voitaisi useammin toteuttaa vaikka pareittain tai pienissä ryhmissä?
Ennen saatoin ajatella, että en ole kovin luova tai minulla ei ole paljoa ideoita "varastossa". Tämän vuoden aikana olen alkanut kuitenkin luottaa enemmän omaan suunnittelukykyyni. Edelleen olen välillä ehkä turhan kriittinen omaa suunnittelutaitoani kohtaan, mutta kehitystä tässäkin on tapahtunut. Erityisesti tunnen kehittyneeni suunnitelmien suhteuttamisessa omaan taitotasooni. Olen myös oppinut, että aina suunnittelu ei tarkoita sitä, että pitäisi keksiä jotakin täysin uutta ja erilaista. Joskus jostakin vanhasta ideastakin pystyy kehittelemään jotakin uutta.
Muistilista itselleni suunnittelijana ja suunnittelunopettajana
- Mieti, kuinka paljon rajoja suunnittelulle pitää asettaa (resurssit, mahdollinen toteuttaminen).
- Aseta apukysymyksiä suunnittelun tueksi ja käytä niitä apuna prosessin aikana.
- Älä ole liian kriittinen suunnitelmia kohtaan, mutta älä tyydy helpoimpaan ratkaisuun.
- Luota omiin ja oppilaiden suunnittelutaitoihin.
maanantai 17. maaliskuuta 2014
Jakkaraprojekti: Valmis!
 |
| Vasemmalla Marin jakkara, oikealla mun. |
 |
| Skandinaavista muotoilua. |
 |
| Niin samanlaiset, mutta niin erilaiset! |
 |
| Kuvausasetelmia.. |
 |
| Kuvausasetelmia.. |
Tehtävänanto puuteknologia-osuudelle: Tarjotin, jakkara tai jokin muu pienimuotoinen puuteknologian käyttöön perustuva työ, jossa on käytetty vähintään yhta puuteknologialle tyypillistä liitosta, esim. tappiliitos. Dokumentoi ja havainnollista kirjallisen osan (raportti tai päiväkirja) yhteydessä käyttämäsi liitos. Työssä pitää käyttää jotain puulle tyypillistä pintakäsittelyä.
Mitä opin jakkara-projektista?
Työvälineet
Tämä puuteknologia-kurssityö vahvisti omaa aineenhallintaani etenkin eri puuntyöstölaitteiden kannalta merkittävästi. Vaikka monialaisten kurssilla olinkin käyttänyt niin pyörö- kuin vannesahaakin ja ainakin saanut perehdytystä oiko- ja tasohöylän käyttöön, ei niiden käyttö ollut minulle millään tavalla itsestäänselvyys. Aluksi olikin pieni kynnys tarttua laitteisiin (ks. Ei menny niinku strömsössä -kansion käsisahaus-kuva), mutta melko pian laitteita tuli käytettyä niin usein että se sujui ongelmitta. Talttaporakoneesta, jota käytettiin puusepänliitoksessa, en ollut ikinä ennen kuullutkaan. Aluksi esimerkiksi nauhahiomakone tuntui todella hankalalta käyttää. Myöhemmin muissa töissä oli kuitenkin helpompi tarttua tuohonkin laitteeseen, kun oli harjoitellut jo aiemmin.
Liitokset
Jakkarassani käytin kahta erilaista liitosta: puusepänliitosta ja tappiliitosta. Jakkaran kannen alla olevat sarjapuut liitettiin jalkoihin puusepänliitoksella, jossa jalkapuihin tehtiin suorakaiteen muotoiset reiät talttaporakoneella. Vastakappaleiden eli sarjapuiden päistä tehtiin suorakaiteen muotoiset tapit, jotka liimataan jaloissa oleviin reikiin. Teimme Marin kanssa pienen opetusvideon puusepänliitoksesta. Video löytyy Marin blogista, monesta yrityksestä huolimatta en onnistunut lataamaan sitä tänne.
Istuinosa ja jalkojen "alasarjapuut" on kiinnitetty jalkoihin poratappiliitoksella. Poratappiliitoksessa molempiin liitettäviin osiin porataan esimerkiksi pylväsporakoneella reiät tapin koon mukaan. Reikien tulee olla vähän tappia syvempiä, jotta reikään jää varaa liimalle. Olen tehnyt poratappiliitoksia ennenkin, mutta viimeistään tässä työssä liitoksen tekemisen oppi kunnolla.
Pintakäsittely
Jakkara pintakäsiteltiin Osmo Color -puuöljyllä. Öljyämiskertojen välissä osia hiottiin, jotta lopputulos olisi mahdollisimman siisti ja kestävä. Öljy oli hyvä valinta, sillä se jätti puun pinnan kauniisti esille.
Lisäksi opin
Tässä projektissa vaadittiin pitkäjänteisyyttä. Kestihän tämä jakkaraprojekti lähes puoli vuotta. Monta kertaa asetimme tavoitteeksi saada jakkarat valmiiksi sillä kerralla. Ja lähes yhtä monta kertaa tavoite jäi täyttymättä. Toisaalta oli tärkeää tehdä jokainen työvaihe huolella, jotta lopputulos olisi paras mahdollinen.
Jakkaraprojektissa teimme todella paljon yhteistyötä Marin kanssa. Monet työvaiheet olivat molemmille samoja, joten oli hyvä edetä samassa tahdissa. Autoimme myös toinen toisiamme, vaikka jokin työvaihe olisi ollut erilainen kuin itsellä. Oli myös tärkeää että oli joku jolle purkaa turhautumista, jos eteen tuli jokin haastavampi vaihe.
tiistai 11. maaliskuuta 2014
Galleriavierailu Brinkkalan Outolintuun
Galleriavierailussa tehtävänä oli tutustua johonkin Turun galleriaan ja siellä esillä olevien käsityöyrittäjien tai taiteilijoiden töihin.
Vierailin Brinkkalan Outolinnun galleriassa. Galleriassa oli meneillään Riikka Forsmanin Neiti Pimpula f -kalenterinäyttely. Neiti Pimpula f on Forsmanin kuvittama hahmo, joka seikkailee muun muassa tauluissa, kalentereissa, korteissa ja keittokirjassa. Kissaneiti ei kuitenkaan ole vain fiktiivinen hahmo, vaan se on ottanut innoitteensa Forsmanin lemmikkikissasta.
Galleriassa esillä olevat maalaustyöt olivat miellyttäviä katsella: niitä oli helppo tarkastella, vaikka ei suuri taiteentuntija olekaan. Teokset ovat kaikille ymmärrettäviä ja pirteydellään saavat katselijan hyvälle mielelle. Voisin hyvinkin hankkia kotiini nimenomaisen kissahahmon tähdittämän seinäkalenterin. Piirroksissa seikkaileva Neiti Pimpula f on hurmaava hahmo, joka varmasti tulee tulevaisuudessa saamaan lisää suosiota.
Galleriavierailun jälkeen kiertelin Outolinnun myymälässä. Taidekäsityökaupassa on myynnissä Brinkkalan Outolinnun jäsenten tuotteita. Tarjolla on niin keramiikkaa ja lasituotteita kuin tekstiilejä ja korujakin. Tämän lisäksi silmääni osui muun muassa paperitarvikkeita ja tuoksuvia palasaippuoita. Erityisesti huomion kiinnittivät Milla Karppisen herkät bambimaalaukset. Taidekäsityökaupan tuotteet ylipäätään olivat mielestäni herttaisia ja taidokkaasti valmistettuja. Itse en kuitenkaan raaskinut tuotteita ostaa, lukuunottamatta Riikka Forsmanin Turku-kissakorttia, jonka lähetin ukrainalaiselle ystävälleni.
Vierailin Brinkkalan Outolinnun galleriassa. Galleriassa oli meneillään Riikka Forsmanin Neiti Pimpula f -kalenterinäyttely. Neiti Pimpula f on Forsmanin kuvittama hahmo, joka seikkailee muun muassa tauluissa, kalentereissa, korteissa ja keittokirjassa. Kissaneiti ei kuitenkaan ole vain fiktiivinen hahmo, vaan se on ottanut innoitteensa Forsmanin lemmikkikissasta.
Galleriassa esillä olevat maalaustyöt olivat miellyttäviä katsella: niitä oli helppo tarkastella, vaikka ei suuri taiteentuntija olekaan. Teokset ovat kaikille ymmärrettäviä ja pirteydellään saavat katselijan hyvälle mielelle. Voisin hyvinkin hankkia kotiini nimenomaisen kissahahmon tähdittämän seinäkalenterin. Piirroksissa seikkaileva Neiti Pimpula f on hurmaava hahmo, joka varmasti tulee tulevaisuudessa saamaan lisää suosiota.
 |
| Kuva Neiti Pimpula f:n facebook-sivulta https://www.facebook.com/pages/Neiti-Pimpula-f/188066741313883?id=188066741313883&sk=photos_stream |
 |
| Kuva Neiti Pimpula f:n facebook-sivulta https://www.facebook.com/pages/Neiti-Pimpula-f/188066741313883?id=188066741313883&sk=photos_stream |
 |
| Kuva Neiti Pimpula f:n facebook-sivulta https://www.facebook.com/pages/Neiti-Pimpula-f/188066741313883?id=188066741313883&sk=photos_stream |
Galleriavierailun jälkeen kiertelin Outolinnun myymälässä. Taidekäsityökaupassa on myynnissä Brinkkalan Outolinnun jäsenten tuotteita. Tarjolla on niin keramiikkaa ja lasituotteita kuin tekstiilejä ja korujakin. Tämän lisäksi silmääni osui muun muassa paperitarvikkeita ja tuoksuvia palasaippuoita. Erityisesti huomion kiinnittivät Milla Karppisen herkät bambimaalaukset. Taidekäsityökaupan tuotteet ylipäätään olivat mielestäni herttaisia ja taidokkaasti valmistettuja. Itse en kuitenkaan raaskinut tuotteita ostaa, lukuunottamatta Riikka Forsmanin Turku-kissakorttia, jonka lähetin ukrainalaiselle ystävälleni.
 |
| Outolinnusta mukaan nappaamani käyntikortit |
T-ROBOTTI-teroitin
Tehtävänä oli suunnitella teroitin lyijykynille. Visuaalisen suunnittelun lisäksi oli tarkoitus miettiä tuotteen brief, eli huomioida annetut kriteerit, pohtia tuotteen kohderyhmä ja brand. Tuotteen olisi voinut laajentaa myös tuotesarjaksi, mutta omassa mallissani yhdistyy lähes kaikki tarvittavat toiminnot: teroitin, kynäteline ja muistilapputeline. Toki muita toimistotarvikkeita voisi suunnitella samalla idealla. Sarjaan voisi kuulua myös muita robotteja. Alla näkyvä T-robotti on suunniteltu erityisesti alakouluikäisille pojille, seuraavaksi suunniteltava robottimonitoimityökalu voisi olla suunnattu tytöille.
Tämänkaltaisen suunnittelutehtävän voisi hyvin toteuttaa myös alakoulussa. Suunniteltavana kohteena teroitin on tarpeeksi lähellä oppilaiden omaa elämismaailmaa. Olisi tietysti hienoa, jos suunnitelluista tuotteista pystyttäisiin jollain tasolla itse toteuttamaan konkreettinen prototyyppi. Aina tämä ei tietysti ole mahdollista, tämä riippuu paljolti oppilaiden ideoiden lennokkuudesta.
Edellisen kaltaisessa, melko vapaassa suunnittelutehtävässä opettajan on hyvä esittää oppilaille tiettyjä apukysymyksiä suunnittelun tueksi. Kysymykset voivat olla esimerkiksi seuraavanlaisia:
Käyttötarkoitus: Mitä tuotteella tehdään? Mihin tuote on tarkoitettu? Missä sitä käytetään? Voiko sitä käyttää johonkin muuhun tarkoitukseen?
Kohderyhmä: Kenelle tuote on suunniteltu? Ketkä voivat käyttää tuotetta? Millaisia vaatimuksia käyttäjät voivat asettaa tuotteelle?
Materiaalit: Mistä materiaalista tuote on tehty? Onko yhdistetty useampaa materiaalia?
Valmistusprosessi: Miten tuote valmistetaan? Mitä menetelmää käytetään? Missä tuotetta valmistetaan?
Valmiin tuotteen myynti ja markkinointi: Missä tuotetta myydään? Minkä hintainen tuote on? Mainostetaanko tuotetta jossakin? Millainen tuotteen mainos on?
Mittailua ja kaavojen piirtämistä
 | ||
| Ennen kaavojen valintaa piti ottaa mittoja, jotta pystyi valitsemaan oikean koon. |
 |
| Sitten vain etsimään oikeita viivoja ja merkkejä kaava-arkilta.. |
 |
| Jäljennettyihin kaavoihin lisättiin saumanvarat (helmaan 4 cm, muihin saumoihin ja reunoihin 1,5 cm) |
maanantai 10. maaliskuuta 2014
Palikkaharjoitus
Harjoitteessa toinen parista rakentaa aluksi annetuilla palikoilla (esim. legopalikoilla) mallin, jota ei saa näyttää toiselle. Tämän jälkeen mallin rakentaja antaa parille suulliset ohjeet samanlaisen mallin rakentamiseksi.
Lopuksi vertaillaan rakennettuja malleja: näyttääkö samalta?
sunnuntai 9. maaliskuuta 2014
Verkkodemo: Atrium
Verkkodemon tehtävänanto oli seuraava:
"Tutustu kohteeseen tai tuotteeseen, jossa on muotoilijan kädenjälki näkyvissä. Kohde voi olla nähtävyys, näyttely, suunnittelijan tuote, "aarre mummolan vitriinissä". Ota kohteesta tai tuotteesta valokuvia, videomateriaalia tai etsi valokuvia internetistä."
Tein esittelyn Turun keskustassa sijaitsevasta rakennuksesta, jossa itse asun.
"Tutustu kohteeseen tai tuotteeseen, jossa on muotoilijan kädenjälki näkyvissä. Kohde voi olla nähtävyys, näyttely, suunnittelijan tuote, "aarre mummolan vitriinissä". Ota kohteesta tai tuotteesta valokuvia, videomateriaalia tai etsi valokuvia internetistä."
Tein esittelyn Turun keskustassa sijaitsevasta rakennuksesta, jossa itse asun.
Käsityöyrittäjäesittelyssä Myssyfarmi
Jokainen sai esitellä käsityöyrittäjän, joka on jollakin tavalla herättänyt oman mielenkiinnon. Itse valitsin pöytyäläisen Myssyfarmin, jonka läheltä olen itse kotoisin. Tutustuin myssyfarmin toimintaan pääasiassa yrityksen omien nettisivujen (myssyfarmi.fi) kautta. Tässä tarkemmin tietoa myssyfarmista:
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)