KSP3.3 Lankatekniikat

Virkkauksen opettaminen ja kriittiset kohdat

Virkkaus voi olla monelle oppilaalle tuttu juttu jo ennen koulun alkua. Jotkut ovat saattaneet virkata kotona tai esimerkiksi eskarissa. Kun virkkausta lähdetään opettamaan, on otettava huomioon oppilaiden hienomotoriset taidot. Virkkaus vaatii oppilailta jonkin verran hienomotorisia valmiuksia ja keskittymiskykyä. Mielestäni liikkeelle kannattaa lähteä yksinkertaisesta sormivirkkauksesta. Kun tämä tekniikka on hallussa, voidaan siirtyä käyttämään koukkua. Sormivirkkausta lähtisin opettamaan jo ekaluokkalaisille. 

Toisella luokalla voidaan opetella virkkaamaan koukulla. Ensimmäisillä luokilla voidaan mielestäni keskittyä ketjujen virkkaamiseen. Jo ketjuista voidaan tehdä ”oikeita töitä” tai niitä voidaan käyttää muiden töiden osana. Näin virkatut ketjut eivät jää pelkiksi langanpätkiksi, joille ei ole käyttöä. Erityisen hauskoja ideoita ketjuvirkkauksesta ovat sellaiset, jossa ensin virkataan pitkä pätkä, jonka jälkeen se käytetään jonkin kuvion täyttämiseen. 

Tässä esimerkki tarkoittamastani tekniikasta. Kuva on facebookin al-ku-o-pet-ta-jat-ryhmästä (lisääjä: Mari Kaunonen).

Kiinteät silmukat ja erikoissilmukat, kuten pylväät, ottaisin opetukseen mukaan vasta 3. ja 4. luokalla. Isoäidinneliötä voidaan harjoitella sitten, kun kiinteät silmukat ja pylväät osataan. Monimutkaisempia virkkausmalleja (esim. Ahvenanmaan nipukkaympyrä) ovat töitä, jotka soveltuvat alakoulun viimeisille luokille. 5.-6.-luokilla voidaan myös virkata kolmiulotteisia virkkuutöitä, esimerkiksi palloja tai eläinhahmoja.

Virkkauksen kriittiset kohtina pidän oikean virkkausotteen oppimista. Kun tämä omaksutaan jo varhain, helpottuu työskentely ja haastavampien tekniikoiden oppiminen. Lisäksi kriittistä on se, että oppilas alusta alkaen tunnistaisi sopivan langankireyden. Jos silmukoista tulee liian tiukkaa, työskentelystä tulee hankalaa. Jos silmukat taas jäävät liian löysiksi, ei jälki ole siistiä ja ne saattavat helposti myös pudota koukulta ja purkautua.

Neulonnan opettaminen ja kriittiset kohdat

Neulontaa opettaisin ensimmäisen kerran alakoulussa aikaisintaan neljännellä luokalla. Liikkeelle voidaan lähteä aloitussilmukasta, silmukoiden luomisesta sekä oikeista ja nurjista silmukoista. Ensimmäisten töiden tulee olla melko yksinkertaisia, sellaisia, joissa ei vaadita esimerkiksi kavennuksia tai lisäyksiä. Kun oppilaiden taitotaso nousee, kuten virkkauksessakin, voidaan edetä haastavampiin neulontapintoihin ja -muotoihin. Villasukan tai lapasen valmistus alakoulussa ei mielestäni ole välttämätöntä. Olisi kuitenkin hyvä, että näistä ainakin toinen tulisi esille yläkoulussa, mielellään molemmat. 

Kuten virkkauksessa, myös neulonnassa ensimmäinen kriittinen kohta on oikean neulontaotteen oppiminen. Neulonnassa erityistä haastetta tuo se, että käytössä on kaksi puikkoa ja lanka. Työvälineiden määrä vaikuttaa luonnollisesti niiden käytön hallitsemiseen. Tästä syystä en lähtisi neulomista kokeilemaan neljäsluokkalaisia nuorempien oppilaiden kanssa. Kriittistä on oppia oikeiden ja nurjien silmukoiden neulominen, sillä ne luovat pohjaa kaikelle myöhemmin tulevalle uudelle asialle. Oppilaan täytyy myös hahmottaa se, neulotaanko tasoneuleena vai suljettuna neuleena. Tämä vaikuttaa siihen, tehdäänkö työtä aina oikealta puolelta ja tarvitseeko työtä kääntää kerrosten välissä. Toisaalta tämä on melko yksinkertainen asia, jonka pystyy hahmottamaan puikkojen määrän perusteella.