Neulahuovutus

Tarvittavat materiaalit ja työvälineet

Neulahuovutukseen tarvitaan huovutusneula, jonka kärjessä on pieniä väkäsiä. Tavallisen huovutusneulan lisäksi on olemassa neuloja, joissa on monta neulaa yhdessä. Tarvitaan tietysti myös villaa, kangas johon huovutetaan (itse käytin tässä huopaa) sekä alusta. Alustaksi sopii erittäin hyvin esimerkiksi vaahtomuovi.

Kokemukset ja havainnot tekniikasta

Tässä neulahuovutustyössä käytin muutaman kerran isompaa huovutusneulaa, jossa on siis monta neulaa yhdessä. Tällaisen isomman neulan huovutusteho on luonnollisesti suurempi, mutta muuten neula ei ole yhtä tarkka kuin pieni neula. Lähinnä iso neula soveltuu suurempien kohtien huovuttamiseen, ei yksityiskohtien viimeistelyyn. Neulahuovutuksen avulla voisi tehdä myös kolmiulotteisen työn, mutta itse päädyin tasomaiseen työhön. Aikaisemmissa alkukasvatuksen opinnoissani olen päässyt kokeilemaan kolmiulotteisen työn toteuttamista.

Olen kokeillut märkähuovutusta kauan aikaa sitten, mutta oman kokemukseni mukaan neulahuovutus on märkähuovutusta siistimpi ja mahdollisesti myös nopeampi tapa huovuttaa.  Neulahuovutuksessa voisi käyttää apuna myös esimerkiksi piparimuotteja, jonka muodon sisällä huovutetaan. Itse en ole piparimuotin avulla vielä huovuttanut, mutta olisi mielenkiintoista päästä kokeilemaan myös sitä ja nähdä miten tekniikka soveltuu koulukäsityöhön.

Tekniikan soveltuvuus kouluun

Neulahuovutus sopii koulukäsitöihin hyvin. Neulahuovutusta voisi mielestäni kokeilla jo alkuopetusikäisten oppilaiden kanssa. Tekniikkaan ei liity muita riskejä, kuin neulalla sormeen pistäminen, mikä on melko helposti kuitenkin vältettävissä. Pienten oppilaiden kanssa itse lähtisin liikkeelle tasomaisista töistä, kun taas vanhempien oppilaiden kanssa voidaan hyvin harjoitella kolmiulotteisten töiden tekemistä. Neulahuovutusta voi luontevasti yhdistää myös muihin käsityötekniikoihin. Esimerkiksi virkatun tai neulotun työn päälle voi neulahuovuttaa.

Kriittiset vaiheet oppimisen ja opettamisen kannalta

Neulahuovutuksen opetuksessa kannattaa lähteä liikkeelle neulan pitämisestä oikein ja ylipäätään perusasioista: miten villa asetetaan alustalle ja miten sitä pistellään neulalla. Oppilaiden kanssa olisi lisäksi hyvä käydä lyhyesti läpi, mitä huovutuksessa oikein tapahtuu ja miksi: villan kuidut kiinnittyvät toisiinsa huovutusneulalla pistelemällä. Etenkin pienten oppilaiden kanssa tämä voidaan käydä mielestäni melko lyhyesti läpi. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että mitä enemmän työtä pistelee neulalla, sitä tiiviimpi siitä tulee ja sitä paremmin villa kiinnittyy kankaaseen. On hyvä muistuttaa myös siitä, että huovutettavaan työhön on työn edetessä mahdollista kiinnittää lisää värejä ja villahahtuvia.  Ei kannata siis aloittaa liian suurella villamäärällä.

Aiheen syntyminen ja suunnittelun lähtökohdat

Itse pidän selkeistä kuvioista ja väreistä ja niitä halusin tuoda tähänkin neulahuovutustyöhön. Aloittaessani neulahuovutusta olin tehnyt jo alikeompelutyön, jossa käytin myös kärpässieni-aihetta. Vaikka töissä onkin sama aihe, on hauska huomata miten erinäköistä jälkeä eri tekniikoilla saa aikaan.

Neulahuovutusta aloittaessa kannattaa olla jo melko selkeä kuva siitä, mitä on tekemässä. Toki neulahuovutustakin voisi kokeilla vapaana tekniikkana, jonka aihe muotoutuu prosessin aikana, mutta mielestäni mielekkäämpää on ensin suunnitella toteutettava malli ja vasta sen jälkeen lähteä toteuttamaan. Tietysti täytyy muistaa, että suunnitelmiin voi tehdä muutoksia työn edetessä. Suunnittelua voi helpottaa se, jos opettaja luo jonkin teeman, johon huovutus liitetään. Olen nähnyt muun muassa neulahuovutettuja heijastimia ja magneetteja. Jo tällainen aiheen antaminen saa oppilaiden mielikuvituksen liikkeelle ja jokainen saa silti toteuttaa itseään.

Virvittäin ompelu

Tarvittavat materiaalit ja työvälineet

Virvittäin ompeluun tarvitaan säkkikangasta. Langaksi sopii hyvin puuvillalanka, joka on vähän kankaan lankoja paksumpaa. Kankaan ja langan lisäksi tarvitaan tylppä kanavaneula.

Kokemukset ja havainnot tekniikasta

Kokeilin virvittäin ompelua ylimääräisenä tekniikkana, sillä tekniikka oli minulle uusi. Tekniikka on itse asiassa melko yksinkertainen, vaikka kuviot saattavat ensisilmäyksellä vaikuttaa monimutkaisilta. Kerros kerrallaan eteneminen jakaa työtä ja selkeyttää kuvion muodostumista. Tekniikan avulla saa aikaiseksi todella kauniita, klassisia kuvioita. 

Tekniikan soveltuvuus kouluun

Vaikka virvittäin ompelu ei ole sinänsä kovin haastava tekniikka, se sopii mielestäni parhaiten alakoulun 5.-6. luokille. Tekniikka vaatii melko paljon hienomotorisia taitoja ja sorminäppäryyttä, joita ei välttämättä pienimmiltä oppilailta vielä löydy. Myös ruutuja on laskettava tarkasti, jotta kuviosta saadaan johdonmukainen ja siisti. Virvittäin ompelulla saadaan säkkikankaasta valmistettuun tuotteeseen upeita koristeita.

Kriittiset vaiheet oppimisen ja opettamisen kannalta

Virvittäin ompelun ydinkohta on, että työssä edetään kerros kerrallaan. Kuviomalleja siis ”pilkotaan” riveiksi. Jokaista riviä kohden kannattaa myös ottaa oma langanpätkänsä. Oppilaita kannattaa muistuttaa siitä, että he varaavat tarpeeksi lankaa riviä kohden, jotta se ei lopu kesken kerroksen. Ennen työskentelyä voidaan leikata jo valmiiksi nippu samanmittaisia lankoja (ohjeeksi on annettu työn leveys + 25cm). On syytä muistuttaa lisäksi siitä, että työn alkuun ja loppuun jätetään langanpäät (oikealle tai nurjalle puolelle). Virvittäin ompelun alkuvaiheessa kannattaa oppilaiden kanssa käydä läpi, miten mallikuvioiden ruudut vastaavat kankaan lankoja. 

Aiheen syntyminen ja suunnittelun lähtökohdat

Tämän tekniikan kirjonta-aiheeni olivat valmiita malleja saamastamme monistepaketista. Itse lähtisin oppilaiden kanssa virvittäin ompelua suunnittelemaan siten, että oppilas muokkaa jostakin valmiista mallista itselleen mieluisan kuvion ja suunnittelee värien käytön. Isompien oppilaiden kanssa voi tietysti jo edetä siihenkin pisteeseen, että oppilas suunnittelee kuvion alusta asti itse. Jokin valmis kuvio voi tässäkin toimia apuna.

Ristipistokirjonta

Tarvittavat materiaalit ja työvälineet

Ristipistokirjontaa voidaan tehdä joko kanavakankaalle tai palttinasidoksiselle kankaalle. Tärkeintä on, että kangas on tasaista ja sen lankoja pystyy laskemaan helposti. Jos haluaa tehdä ristipistokuvion kankaalle, jonka lankoja ei voi laskea, täytyy apuna käyttää kanavakangasta. Langaksi ristipistotöihin sopivat kirjontalangat, etenkin muliinilanka, josta erotetaan tarvittava määrä säikeitä. Sopiva määrä on 2–3. Ristipistotöissä käytetään tylppää kanavaneulaa. (Siirrettäessä kuvaa paksulle kankaalle, esimerkiksi farkulle, kanavakankaan avulla voi joutua käyttämään terävää neulaa, jotta neula läpäisee kankaan.) 

Kokemukset ja havainnot tekniikasta

Olen kokeillut ristipistotekniikkaa jo alakoulussa ja lisäksi olen tehnyt muutamia ristipistotöitä myös vapaa-ajalla. Aikaisemmin en ole kuitenkaan kokeillut kuvion ”siirtämistä” kanavakankaan avulla, vaan olen tehnyt kuviot pelkästään kanavakankaalle. Siksi odotin innolla näkeväni miten kyseinen tekniikka toimii. Kanavakankaan avulla siirrettäessä käytin terävää neulaa, sillä tylppä neula ei läpäissyt farkkukangasta. Terävää neulaa käyttäessä oli erityisen tärkeää olla tarkkana, ettei neula läpäise kanavakankaan lankoja. Jos näin käy, kanavakankaan purkaminen muuttuu hankalammaksi.  

Tekniikan soveltuvuus kouluun

Ristipistokirjontaa voi koulukäsityössä toteuttaa monipuolisemmin kuin mitä kuvitteleekaan. Ollessani sijaisena alkuopetuksen yhdysluokalla, oppilaat tekivät ristipistoilla pienen kirjonnan säkkikankaasta valmistettuihin äitienpäivätauluihin. Tekniikka soveltuu siis myös alkuopetusikäisille. Mielestäni ristipistokirjontaa kannattaa ainakin aluksi harjoitella kanavakankaalle, tai muulle selkeärakenteiselle kankaalle (esim. säkkikangas), ja vasta mahdollisesti myöhemmin kokeilla kuvion kirjomista pieniruutuiselle palttinasidoksiselle kankaalle tai kuvion siirtämistä muulle kankaalle. Haastavimpia tekniikoita kannattaa toteuttaa vasta 5. ja 6. luokalla. 

Kriittiset vaiheet oppimisen ja opettamisen kannalta

Ristipistokirjonnan opetuksessa kannattaa lähteä liikkeelle tekniikan perusasioista. Oppilaille tulee näyttää, miten kuviot rakentuvat kankaalle, eli miten pistot ommellaan. Ristipistokirjonnan opetuksessa olennaista on huomioida pistojärjestys. Aluksi ommellaan pisto vasemmalta alhaalta ylös oikealle. Tämän jälkeen ommellaan toinen pisto ”rastiksi”, eli oikealta alhaalta vasemmalle ylös. Yksittäiset pistot ommellaan heti valmiiksi, mutta vaaka- ja pystysuorat rivit ommellaan siten, että ensin tehdään kaikki yhdensuuntaiset pistot, jonka jälkeen ristikkäiset pistot. Huomioitavaa on myös, että kirjomisessa ei kannata käyttää liian pitkää lankaa, sillä se menee helposti solmuun.

Aiheen syntyminen ja suunnittelun lähtökohdat

Itse kirjoin monisteesta löytyviä raitamalleja lisäksi löysin äitini kirjontakirjasta mallit mansikka- ja saksi-kuvioita varten. Valmiita ristipistomalleja on olemassa paljon, mutta olisi mielenkiintoista kokeilla kuvioiden suunnittelemista itse oppilaiden kanssa. Ristipistokuvioita on helppo itse piirtää ruutupaperille, ruutuja värittämällä. Pienten oppilaiden kanssa en lähtisi kuitenkaan itse suunnittelemaan toteutettavia kuvioita. Isommat oppilaat voivat kokea itse suunnitteleman kuvion mielekkäämmäksi toteuttaa kuin valmiin mallin toistamisen.   

Vohvelipujotus

Tarvittavat materiaalit ja työvälineet

Vohvelipujotukseen tarvitaan vohvelisidoksista kangasta, puuvillalankaa ja neula. Tylppä neula on kätevin, kun pyritään alittamaan ja ylittämään lankoja. 

Kokemukset ja havainnot tekniikasta

Ollessani ekaluokalla alakoulussa, teimme vohvelipujotustekniikalla ruokaliinat. Muistan jo tuolloin ajatelleeni vohvelipujotuksen olevan hauskaa hommaa. Nyt pitkän ajan jälkeen oli kiva päästä verestämään vohvelipujotusmuistoja. En muistanutkaan, miten paljon erilaisia pujotustapoja onkaan. 

Tekniikan soveltuvuus kouluun

Vohvelipujotus on klassinen koulukäsityötekniikka: sitä on käytetty jo vuosikymmenten ajan. Silti vohvelipujotus on mielestäni edelleen käyttökelpoinen kirjontatekniikka, etenkin ensimmäisten luokkien oppilaiden kanssa. Oman kokemukseni mukaan joskus vohvelipujotukseen saatetaan tutustua jo esikoulussa. Koen vohvelipujotuksen hyvänä tapana harjoitella hienomotorisia taitoja. Vaikka osalle oppilaista neulan ja langan käyttäminen voikin olla haastavaa, vohvelikangas on melko helppo ja yksinkertainen materiaali käyttää. Tällä hetkellä näen vohvelipujotuksen nimenomaan alkuopetuksen juttuna. Haastavampaa olisi esitellä tekniikkaa vanhemmille oppilaille ja pohtia vohvelipujotuksella toteutettava, motivoiva ja mielekäs työ.

Kriittiset vaiheet oppimisen ja opettamisen kannalta

Vohvelipujotuksessa kannattaa aloittaa siitä, että opettaja näyttää miten kankaaseen pujotetaan lankaa. Huomataan, että lanka kulkee vain kankaan päällimmäisten lankojen ali ja yli kankaan pinnassa. Lanka ei käy kankaan nurjalla puolella muuten kun alussa ja pääteltäessä.  Vohvelipujotuksen aloittamisessa on huomioitava, että langan päähän ei tehdä solmua, vaan se pujotellaan kankaaseen nurjalle puolelle. Itse koen, että sopiva pujotuspituus nurjalla puolella on noin 4-5 cm, jolloin langan ei ainakaan pitäisi päästä karkuun.

Joillekin oppilaille voi olla vaikea hahmottaa mistä kohdasta neula pistetään kankaan läpi oikealle puolelle, joten tässä törmätään jo yhteen kriittiseen kohtaan. Pujotuksen aloituskohta on sijoitettava tarpeeksi kauas reunasta, jos reunat aiotaan hapsuttaa. Päätteleminen tehdään samalla tavalla, pujottamalla lankaa kankaan nurjalla puolella.

Aiheen syntyminen ja suunnittelun lähtökohdat

Vohvelipujotusta en juuri suunnitellut etukäteen, vaan aloin pujottelemaan katsomalla mallia monisteesta ja mallityynyistä. Lähdin liikkeelle helpoimmista pujottelutavoista: suorasta, siksakista ja aaltoilevasta pujotuksesta. Osa pujottelutavoista oli minulle uusia, osa vanhoja tuttuja. Uusista mainittakoon muun muassa kaksiväriset kuviot, joiden lopputulos on hauska ja erilainen kuin perinteiset pujottelut. Opettajalla on hyvä olla esillä erilaisia kuvioita, joista oppilaat voivat oman mielensä mukaan ottaa mallia. Vohvelipujotukseen on helppo suunnitella myös omia kuvioita. Usein oppilaat ovat innokkaita pujottelemaan esimerkiksi oman etunimensä tai nimikirjaimet. Erilaisten kuvioiden suunnittelun avulla voi vohvelipujotuksessa helposti myös eriyttää. Suunnitteluun avuksi voidaan ottaa ruutupaperi vohvelikangasta havainnollistamaan.  

Nimikointi

Tarvittavat materiaalit ja työvälineet

Nimikointiin tarvitaan kirjottava kangas, itse käytin tavallista palttinasidoksista puuvillakangasta. Myös muu kangas käy. Lisäksi tarvitaan neula ja kirjontalankaa. Jos haluaa tehdä perinteisen nimikointikirjailun, voi käyttää valmiita kirjainmalleja apuna. Kirjainmalleja löytyy runsaasti erilaisista kirjontaoppaista.

Kokemukset ja havainnot tekniikasta

Halusin kokeilla nimikointia, sillä olen aina ihaillut vanhan ajan pyyhkeitä ja lakanoita, joihin on kirjailtu nimikirjaimet. Perinteisesti valitsin vaalean pohjakankaan ja punaisen langan. Ensin tein yksinkertaistetut nimikirjaimet varsipistoilla. Lopputulokseen olin ihan tyytyväinen, mutta halusin silti kokeilla monimutkaisempaa ja perinteisempää mallia. Malli kirjaimiin löytyi eräästä kirjontaoppaasta. Molemmissa nimikoinneissa piirsin lyijykynällä kirjainten ääriviivat kankaalle, jotta kirjoessa pystyi vain seuraamaan lyijykynän jälkeä. Tämä helpotti työtä huomattavasti. Pienten alkuvaikeuksien jälkeen varsipistot alkoivat sujua yhä paremmin. Pistot näyttävät siisteiltä myös kankaan nurjalta puolelta. 

Tekniikan soveltuvuus kouluun

On muistettava, että käyttämäni tekniikka on vain yksi tapa nimikoida kirjoen. Kokeilemaani tekniikkaa en välttämättä lähtisi toteuttamaan alakoulun oppilaiden kanssa. Mahdollisesti taitavien kuudesluokkalaisten kanssa tämänkaltaista nimikointia voisi pienimuotoisesti kokeilla eriyttävänä tehtävänä. Tekniikka on vaativa, jos lopputuloksesta haluaa siistin. Varsipistot ovat melko haastavia, ja nimikoinnissa usein käytetään pienikokoisia pistoja. Varsipistoja helpompia pistoja ovat ainakin etupistot ja mahdollisesti myös tikkipistot. Mikä ettei nimikointia voisi kokeilla helpompia pistoja käyttämällä. Nimikointi kannattaa yhdistää johonkin muuhun työhön, yksittäin se ei välttämättä ole kovin motivoiva. Nimikointi voi olla myös lisätehtävä nopeille: nimikoi oma valmis työsi kirjomalla.

Kriittiset vaiheet oppimisen ja opettamisen kannalta

Nimikointia varten kankaalle kannattaa jäljentää kirjailtavat kirjaimet lyijykynällä. Piirretyt mallit helpottavat työskentelyä, sillä kirjoessa voi vain seurata viivaa, eikä tarvitse miettiä jokaista pistoa erikseen. Sekä alun että lopun langanpäät kannattaa pujottaa muutaman piston alta kankaan nurjalla puolella työtä viimeistellessä. Näin säästytään paksuilta solmuilta ja nurja puoli säilyy myös siistinä. Varsinkin pistojen alussa on syytä pitää huolta siitä, ettei langanpää pääse karkuun sitä mukaa kun ompelee, jotta sen pystyy lopuksi pujottelemaan.

Aiheen syntyminen ja suunnittelun lähtökohdat

Kuten aiemmin jo mainitsinkin, pidän vanhan ajan pyyhkeiden ja lakanoiden kirjontatyylistä, ja siksi halusin kokeilla tällaista perinteistä nimikointia. Koulussa oppilaat voisivat suunnitella omat kirjainmallinsa, jotka kirjotaan valitsemilla pistoilla. Tätä kautta jokainen voisi valita oman taitotasonsa mukaisen mallin ja siihen tarvittavat pistot. Suunnitteluvaiheessa olisi hyvä näyttää myös muita virikekuvia kuin perinteisiä nimikointeja. Nimikointi tarjoaa kuitenkin loistavat mahdollisuudet persoonallisten ja oman näköisten lopputulosten aikaansaamiseksi.

Applikointi (=päällikeompelu liimaharson avulla)

Tarvittavat materiaalit ja työvälineet

Applikointiin tarvitaan kangasta, kaksipuolista liimaharsoa sekä ompelukoneen ja ompelulankaa. Kankaaksi sopii niin puuvillakangas kuin huopakangaskin. Kankaat voivat olla yksivärisiä tai kuviollisia.

Kokemukset ja havainnot tekniikasta

Olen tehnyt alakoulussa, ehkä kolmannella luokalla pannulappuun koristeet applikoimalla. Tuolloin tekniikka tuntui aika vaikealta, eikä lopputulos ollut kovin siisti. Tuo kerta oli todennäköisesti ensimmäinen ja ainoa kokemus, mitä minulla oli applikoinnista ennen tätä työtä. Applikointi sisältää monta vaihetta ja ainakin itse huomasin että aluksi kirjalliset ohjeet olivat välttämättömät, jotta muisti tehdä tarvittavat vaiheet ennen ompelua. Koulussakin oppilaille olisi hyvä antaa muistilista applikoinnin työvaiheista. Ompeluvaihe sujui pääasiassa hyvin, muutaman kerran jouduin purkamaan, sillä en ollut tyytyväinen työjälkeen kaarevissa reunoissa.   Lopputulos on melko siisti, hieman pohjakangas veti ryppyyn ompeleiden alla.

Tekniikan soveltuvuus kouluun

Applikointi sopii koulukäsityöhön aloitettavaksi 3. tai 4. luokalla, kun ompelukoneen käyttöön on jo tutustuttu. Itse aloittaisin helpompien, suorareunaisten kuvioiden applikoinnin opettamisella. Sinänsä suorien ja kaarevien reunojen applikointi ei eroa toisistaan, mutta ainakin aloittelevan ompelijan on helpompi hallita ja ommella suoraa reunaa pitkin.  

Kriittiset vaiheet oppimisen ja opettamisen kannalta

Applikoinnin yksi kriittinen kohta on liimaharsokankaan kiinnittäminen. Järkevää on tehdä niin, että kiinnittää liimaharson kankaaseen jo ennen kuin leikkaa kankaan lopulliseen muotoonsa. Näin liimaharsosta saadaan juuri sopivan kokoinen, eikä tarvitse miettiä esimerkiksi peilikuvana. Liimaharson silittämisessä on oltava myös tarkkana, ettei liima pala kiinni silitysrautaan. Tästä syystä kannattaa käyttää raudan ja liimaharson välissä ohutta silitysliinaa tai vaikka leivinpaperia.

Myös ompeluvaihe sisältää kriittisiä kohtia. Tiheän siksakin piston pituus kannattaa asettaa 0,5 ja piston leveys n. 3–4. Ompelussa on kiinnitettävä huomiota siihen, että ei vedä kangasta liian voimakkaasti, vaan antaa siksakin edetä rauhallisesti. Jos kangasta vetää liian voimakkaasti tai nopeasti, siksak-ommel venyy, eikä pysy tasaisena. Myös kaarevien reunojen applikoinnissa on syytä olla tarkkana. Ne ovat kohtia, joissa useimmiten sattuu virhe tai jotka jäävät epäsiisteiksi. Opettajan on hyvä näyttää oppilaille kaarevien kohtien, etenkin kulmien applikointi. Kulmissahan tulee ommella hieman kulman ohi, jotta siksak säilyy käännyttäessä yhtenäisenä.

Aiheen syntyminen ja suunnittelun lähtökohdat

Muffinsi-aiheen sain Tilda-kirjasta, jonka lainasin äidiltäni. Olen suunnitellut tekeväni kirjan ohjeen avulla neulatyynyn, joten tiesin kirjassa olevan malleja muffinseihin. Pallollisen kankaan olin ostanut sisustustekstiiliä varten, ja se sopi mielestäni myös muffinsin vuokiin. Kuorrutus ja kirsikka taas on tehty huopakankaasta. Applikoinnin avulla voi siis hyvin yhdistää erityyppisiä kankaita. 

Koulussa applikoinnin aihe voi olla lähes mikä tahansa. Etenkin 3. luokalla oppilaiden kannattaa valita melko helppoja ja yksinkertaisia kuvioaiheita applikointiin. Oppilaat voivat suunnitella kuviot täysin itse, tai niitä voidaan etsiä kirjoista. Myöhemmin oppilaiden kanssa voidaan toteuttaa haastavampiakin kuvioita. Kuva kannattaa suunnitella tyhjälle paperille, josta sen leikkaa irti ja vasta tämän jälkeen jäljentää kuvan kankaalle. Missään nimessä suunnittelua ei kannata aloittaa suoraan kankaalle.