Vohvelipujotus

Tarvittavat materiaalit ja työvälineet

Vohvelipujotukseen tarvitaan vohvelisidoksista kangasta, puuvillalankaa ja neula. Tylppä neula on kätevin, kun pyritään alittamaan ja ylittämään lankoja. 

Kokemukset ja havainnot tekniikasta

Ollessani ekaluokalla alakoulussa, teimme vohvelipujotustekniikalla ruokaliinat. Muistan jo tuolloin ajatelleeni vohvelipujotuksen olevan hauskaa hommaa. Nyt pitkän ajan jälkeen oli kiva päästä verestämään vohvelipujotusmuistoja. En muistanutkaan, miten paljon erilaisia pujotustapoja onkaan. 

Tekniikan soveltuvuus kouluun

Vohvelipujotus on klassinen koulukäsityötekniikka: sitä on käytetty jo vuosikymmenten ajan. Silti vohvelipujotus on mielestäni edelleen käyttökelpoinen kirjontatekniikka, etenkin ensimmäisten luokkien oppilaiden kanssa. Oman kokemukseni mukaan joskus vohvelipujotukseen saatetaan tutustua jo esikoulussa. Koen vohvelipujotuksen hyvänä tapana harjoitella hienomotorisia taitoja. Vaikka osalle oppilaista neulan ja langan käyttäminen voikin olla haastavaa, vohvelikangas on melko helppo ja yksinkertainen materiaali käyttää. Tällä hetkellä näen vohvelipujotuksen nimenomaan alkuopetuksen juttuna. Haastavampaa olisi esitellä tekniikkaa vanhemmille oppilaille ja pohtia vohvelipujotuksella toteutettava, motivoiva ja mielekäs työ.

Kriittiset vaiheet oppimisen ja opettamisen kannalta

Vohvelipujotuksessa kannattaa aloittaa siitä, että opettaja näyttää miten kankaaseen pujotetaan lankaa. Huomataan, että lanka kulkee vain kankaan päällimmäisten lankojen ali ja yli kankaan pinnassa. Lanka ei käy kankaan nurjalla puolella muuten kun alussa ja pääteltäessä.  Vohvelipujotuksen aloittamisessa on huomioitava, että langan päähän ei tehdä solmua, vaan se pujotellaan kankaaseen nurjalle puolelle. Itse koen, että sopiva pujotuspituus nurjalla puolella on noin 4-5 cm, jolloin langan ei ainakaan pitäisi päästä karkuun.

Joillekin oppilaille voi olla vaikea hahmottaa mistä kohdasta neula pistetään kankaan läpi oikealle puolelle, joten tässä törmätään jo yhteen kriittiseen kohtaan. Pujotuksen aloituskohta on sijoitettava tarpeeksi kauas reunasta, jos reunat aiotaan hapsuttaa. Päätteleminen tehdään samalla tavalla, pujottamalla lankaa kankaan nurjalla puolella.

Aiheen syntyminen ja suunnittelun lähtökohdat

Vohvelipujotusta en juuri suunnitellut etukäteen, vaan aloin pujottelemaan katsomalla mallia monisteesta ja mallityynyistä. Lähdin liikkeelle helpoimmista pujottelutavoista: suorasta, siksakista ja aaltoilevasta pujotuksesta. Osa pujottelutavoista oli minulle uusia, osa vanhoja tuttuja. Uusista mainittakoon muun muassa kaksiväriset kuviot, joiden lopputulos on hauska ja erilainen kuin perinteiset pujottelut. Opettajalla on hyvä olla esillä erilaisia kuvioita, joista oppilaat voivat oman mielensä mukaan ottaa mallia. Vohvelipujotukseen on helppo suunnitella myös omia kuvioita. Usein oppilaat ovat innokkaita pujottelemaan esimerkiksi oman etunimensä tai nimikirjaimet. Erilaisten kuvioiden suunnittelun avulla voi vohvelipujotuksessa helposti myös eriyttää. Suunnitteluun avuksi voidaan ottaa ruutupaperi vohvelikangasta havainnollistamaan.