Koneparsinta

Tarvittavat materiaalit ja työvälineet

Koneparsintaan tarvitaan pohjakangas ja ompelulankaa tai konekirjontalankaa. Jos saatavilla on koneparsintaan tarkoitettu ompelukoneen paininjalka ja lisälevy koneeseen, niitä voi käyttää. Lisäksi tarvitaan kirjontakehys ja mahdollisesti kaavapaperille jäljennetty kuva.

Kokemukset ja havainnot tekniikasta

Koneparsinta oli jo etukäteen mielestäni kiehtova tekniikka, sillä olen joskus nähnyt koneparsinnalla tehtyjä upeita kuvioita. Itse en ollut ennen käyttänyt ompelukonetta koneparsintaan. Kuvion kirjailuun meni melko kauan aikaa, vaikka kuvio onkin pieni. Halusin kokeilla erilaisten pintojen kirjomista ja yritin tehdä mahdollisimman tarkkaa työtä. Haastavuutta toi se, että koneparsinnassa itse liikutellaan kangasta, sillä ompelukoneen syöttäjät ovat pois käytöstä. Jos kankaasta veti liian kovin, pistosta tuli turhan pitkä. Jos taas kangasta ei vedä ollenkaan, se jää paikalleen tikkaamaan. 

Tekniikan soveltuvuus kouluun

Jos koneparsintaa kokeillaan alakoulussa, niin mielestäni sen tulisi tapahtua vasta alakoulun viimeisillä luokilla. Haastavuutta tekniikkaan tuo kankaan syöttäjien puuttuminen, eli se, että oppilaan täytyy itse liikutella kangasta, jotta pistot etenevät. Tarvitaan melkoista hienomotoriikkaa. Etuna syöttäjien puuttumisessa on tietysti se, että työtä pystyy liikuttamaan mihin suuntaan tahansa.

Kriittiset vaiheet oppimisen ja opettamisen kannalta

Ennen varsinaisen kirjomisen aloittamista kirjottava kuva täytyy jäljentää kaavapaperille. Kaavapaperi on parempaa kuin tavallinen paperi, sillä se on helpompaa irrottaa ompeleiden alta. Kun kuva on jäljennetty, pohjakangas ja paperi kiinnitetään kirjontakehykseen mahdollisimman kireäksi. Ennen ompelua ompelukoneesta poistetaan paininjalka ja mahdollisuuksien mukaan kiinnitetään koneparsintaan tarkoitettu paininjalka. Ompelukoneeseen asennetaan myös lisälevy, mikä helpottaa työskentelyä. Koneen syöttäjät otetaan pois käytöstä ja piston pituus ja leveys asetetaan molemmat nollaan.

Ompelua aloitettaessa on muistettava laskea painintanko alas, jotta kankaan nurjalle puolelle ei synny sotkua ja ompelu onnistuu. Aloitettaessa on pidettävä sekä ylä- että alalangasta hetken aikaa kiinni, jotta ne eivät pääse karkuun. Sitten seurataan kuvion ääriviivoja ja liikutetaan kehystä mihin suuntaan tahansa. Koneparsinnassa kannattaa työskennellä rauhallisesti, sillä nykivät liikkeet voivat aiheuttaa epätoivottuja tuloksia. Jos haluaa työhönsä pidempää tikkiä, kangasta pitää liikuttaa nopeammin. Kannattaa kuitenkin lähteä liikkeelle hitaasta vauhdista.

Kun kuvion ääriviivat on kirjailtu, voi työn poistaa väliaikaisesti koneesta ja varoen poistaa kaavapaperin. Paperia poistettaessa tulee olla tarkkana, etteivät tikit katkea. Paperin poistamisen jälkeen kuvioon voi tehdä erilaisia pintoja, esimerkiksi täyttää jonkin alueen kokonaan (ks. kalan evät, ruudut ja silmä) tai koristella neulan kanssa kiemurrellen (ks. kalan pyrstö ja pää).

Aiheen syntyminen ja suunnittelun lähtökohdat

Toteutettavaksi kuvioksi valitsin kalan. Kuvio oli alun perin ristipistomalli, mutta reunat pyöristämällä ja pienillä muutoksilla se muuntautui hyvin koneparsintaan sopivaksi kuvioksi. Kala osoittautui hyväksi malliksi, sillä se oli tarpeeksi yksinkertainen, mutta tarjosi silti vaihtoehtoja erilaisten pintojen kirjomisen kokeilemiseksi. Kiemurteleva kirjailu muodostaa hauskasti kalaan ”suomuja”.

Koulussa oppilaat voivat hyvin siirtää itse piirtämänsä kuvion koneparsinnalla kankaaseen.  Virikekuvia voidaan etsiä kirjoista ja netistä. Ainakin ensimmäisen koneparsittavan kuvion kannattaa olla melko yksinkertainen. Koneparsinnalla voitaisiin esimerkiksi ”nimikoida” oma pyyhe (materiaali huomioitava) tai tyynyliina kirjailemalla siihen jokin itseä kuvaava asia.